Hupsistakeikkaa, mihin on mennyt viimeiset neljä kuukautta?! Ainakin on tullut keskityttyä kaikkeen muuhun kuin koneen äärellä istumiseen. Melkeinpä hautasin jo koko blogini mutta toisaalta kaipaan paikkaa minne tallentaa inspiraatiota ihan itseänikin varten – toimikoon tämä paikka siis lähinnä sellaisena. Viimeksi keväällä kirjoittelin viettäneeni monet tunnit pihaa haravoiden ja ulkona hääräillen. Tulppaanien kukintaa odotellen ja kukkapenkeistä dahlioineen haaveillen… Ja pitkälti samoissa merkeissä taisi kulua koko mennyt kesä – pihalla hääräillen ja kukkasilleni jutellen. Dahlioiden kasvatukseni onnistui yli odotusten ja innostuin niistä (kuten muistakin kesäkukista) niin paljon etten millään malttaisi odottaa ensi kesää! Moni teistä onkin toivonut postauksia dahlioihin liittyen ja saamanne pitää sillä haluan tallentaa myös itselleni kuluneen kesän kukkakuvat ja -tarinat muistiin – tulevia kesiä silmällä pitäen. Kukkajuttuja siis luvassa tuonnempana mutta sitä ennen toisen toiveenne pariin – olette nimittäin kaivanneet myös sekä perjantain sisustusinspiksiä että näitä vaatekollaaseja.

All photos via Pinterest.

Nämä syyskollaasit koottuani huomasin käyttäneeni osittain samoja kuvia myös kevätkollaasissa. Kertonee lähinnä siitä, että mieltymykseni eivät ole muuttuneet juurikaan sitten kevään. Siinä missä keväällä etätöissä haaveilin pääseväni käyttämään neuleita ja vekkihameita, haaveilen ihan samoista vaatteista edelleen – täydennettynä nahkatakilla, kaulahuivilla ja tennareilla / nilkkureilla. Taisin kyllä kulkea koko kesänkin vekkihameessa, topissa ja neuletakissa – sen vähän mitä tuli missään liikuttua. Näin jälkikäteen ajateltuna onneksi tuli elettyä kesällä edes hieman – onneksi uskalsimme reissata edes Turun suunnalla, Helsingissa ja Tallinnassa. Nyt  koronan toisen aallon kohotessa yhtä korkeammaksi ei reissaaminen enää oikein houkuttele – vaikka mieli tekisikin vaikka minne.

Mutta jos elettäisiin normaaliarkea toimistopäivineen ja kaupunkireissuineen pukeutuisin päivästä toiseen neuleeseen ja joko vekkihameeseen tai midimittaiseen satiini/silkkihameeseen. Olen myös ihastunut uudelleen muotiin palanneista pitkistä neulehameista… vaikka juuri vastikään heitinkin kaikki edelliskierrokselta säästämäni neulehameet yms. kierrätykseen. Liekö ollut tämän vuosituhannen alkua tai viime vuosituhannen loppua kun asuin erilaisissa neuleseteissä – oli pitkää kapeaa neulehametta, neulepooloja lyhyillä hihoilla, korkeakauluksisia neuletoppeja, neuletakkeja… ja nyt tuo muoti on jälleen täällä. Ainoa mihin en vielä ole lämmennyt ovat erilaiset slipoverit.. niitäkin minulla oli aikoinaan jos jonkinlaisia.

Ruskeasta väristä huomaan sen sijaan jälleen pitäväni. Se viimeisin asia mihin ajattelin enää ikinä palaavani – elettyäni totaalisen ruskean kauden niinikään joskus vuosituhannen vaihteessa. Mutta niin vain silmä tottuu siihen mitä muoti meille kulloinkin tarjoilee. Nyt en ehkä lähtisi puketumaan päästä varpaisiin ruskeaan mutta pieninä ripauksina kelpaisi kiitos. Muuten toistan mielelläni repeatilla vanhaa tuttua värisettiä – beigeä, valkoista ja mustaa. Syksyllä parasta on eri vaatteiden kerrostaminen – erityisesti tykkään kietaista neuleen harteilleni, vaikkapa valkoisen paitiksen päälle. Vaihtelua kaulahuivin käyttöön.

Kyselin jo keväällä samaa mitä nytkin eli oletteko te muut nettishoppailleet paljon viime aikoina? Itse en ostanut koko kevään enkä kesänkään aikana käytännössä juuri mitään uusia vaatteita (sen sijaan olen kyllä shoppaillut kukkien siemeniä ja tulppaanisipuleita…) mutta nyt minuun on iskenyt aivan järjetön uusien vaatteiden himo. Voisin ostaa (lähes) kaikki vastaantulevat neuleet ja vekkihameet. Onneksi järki kuitenkin edelleen voittaa, se pieni ääni joka muistuttaa etätöiden jatkumisesta ties kuinka pitkään. Se järjen ääni muistuttaa etten todellakaan juuri nyt tarvitse yhtään uutta villakangastakkia enkä laukkua – enkä edes niitä neuleita. Toisaalta se sama ääni muistuttaa, että juuri nyt pitäisi tukea yrittäjiä, ostaa kotimaista, ostaa palveluita. Aikamoinen dilemma koko tämä nykyhetki. Onneksi haaveilu on kuitenkin edelleen sallittua ja näissä oloissa erittäin suotavaa.

Näihin kuviin ja tunnelmiin tällä kertaa. Josko blogi päivittyisi taas edes hieman useammin kuin kerran quartaalissa. Aika näyttää. Koska vointini on kilpirauhasen vuoksi aika hmm, yhdellä sanalla mielenkiintoinen, on minun kuunneltava omaa jaksamistani niin tässä kuin kaikessa muussakin. Instaani seuranneet tietävätkin, että kilpirauhaseni toiminta kääntyi (käännettiin) kesän aikana liikatoiminnasta hurjaksi vajaatoiminnaksi – ei ihan se miellyttävin kokemus. Mutta siitäkin ehkä lisää myöhemmin. Nyt iltapalaa, piikkimatto selän taakse ja uusin jakso Ensitreffejä alttarilla… Hyvää alkanutta syksyä, olkoon se lempeä meille kaikille ღ Pysytään terveinä!

PS. Nyt näitä omia inspiskuvia tuijotelleeni jäin miettimään mistähän saisi tuollaisen neuleen kuin alemmassa kollaasissa alimman rivin toinen oikealta? Siinä olisi just eikä melkein ihana kaulus…