Kaupallinen yhteistyö: Carriebrows
Eletään vuotta 1995 Saksassa Kielissä. Istumme kahden opiskelutoverini kanssa vierekkäin ikkunan edessä jutellen ja kulmiamme nyppien…
Emme sentään viettäneet tuota koko opintoihimme kuulunutta kuukauden jaksoa pelkästään kulmakarvojamme tuijotellen mutta tuolloin nypin vaaleat kulmani ensimmäisen kerran lähes olemattomiin, ohuen ohuiksi viiruiksi, kuten sen ajan muotiin kuului. Ja sille tielle kulmineni jäin. Viime vuosina olen tyttärieni myötävaikutuksella oppinut piirtämään itselleni edes hieman paksummat kulmat mutta ilman kulmaväriä ei kulmiani juurikaan edes erota. Kulmieni hyvin kaareva muoto on lisäksi saanut huvittuneita kommentteja tyttärien lisäksi aikojen saatossa myös blogini lukijoilta. Itse olen aina ollut suht sinut kulmieni muodon kanssa, toki tuskastellut niiden vähäisyyttä ja päivittäistä piirtämistä.
Kun Carriebrowsin Johanna otti minuun taannoin yhteyttä ja kysyi, kiinnostaisiko minua kokeilla kulmien microbladingia, en kuitenkaan ihan hirveän pitkään joutunut vastaustani miettimään. Vaikka toisaalta jännittikin miltä tuntuisi kun minulla olisi näkyvämmät kulmat… entä jos en pitäisikään niiden väristä tai mallista? Mutta sitten taas… mikä olisikaan sen mukavampaa kuin herätä aamulla kulmat heti valmiina. Niinpä suuntasin viime viikolla Velvet Töölöön Helsinkiin Johannan luo. Olinhan kuitenkin harkinnut microbladingia jo pitkään ihastellessani muiden upeita kulmia.
Tässä muutama kuva kulmistani aiemmin – molemmissa hieman kulmaväriä, ilman sitä kulmani eivät näkyisi käytännössä ollenkaan.
Microblading on ollut markkinoilla jo muutamia vuosia eli sinänsä varmaan jo monelle tuttu juttu. Kyseessä on siis microblading-tekniikalla tehdyt kulmakarvat, jossa jokainen kulmakarva tehdään yksitellen, jotta lopputulos näyttäisi mahdollisimman luonnolliselta ja jokaisen omiin kasvoihin sopivalta. Teknisesti microbladingissa ihon pintaan vedetään viiltoja pienenpienillä erikoisterillä ja tämän jälkeen viiltoihin lisätään pigmentti. Kyseessä ei siis ole tatuointi sillä microblading haalistuu pois ajan mittaan. Väri valitaan omien toiveiden mukaisesti sekä luonnollisesti omaan ihoon sekä hiusten sävyyn sopivaksi. Johanna käyttää microbladingissa markkinoiden puhtaimpia ja laadukkaimpia värejä, jotka eivät sisällä rautaoksidia. Itse toivoin sävyksi tuttua ja turvallista viileähköä harmaanruskeaa. Kuvissa sävy ei vielä vastaa ihan tätä sillä kuvat on otettu heti seuraavana päivänä toimenpiteestä jolloin iho vielä hieman punoitti.
Kulmien teko koostuu siis neljästä osa-alueesta – muotoilusta, itse toimenpiteestä, jälkihoidosta sekä vahvistuskäynnistä. Kulmat suunnitellaan ja muotoillaan luonnollisestikin asiakkaan omien toiveiden, kasvonpiirteiden ja kulmien mukaan. Näin ollen minunkin kulmani säilyttivät suht kaarevan muotonsa – kuitenkin niin että loppuosaa kulmista hieman vahvistettiin, omia karvoja kun kulmieni loppupäässä ei käytännössä ole yhtään. Johanna ei käytä mitään sapluunoita vaan suunnittelee kulmat jokaisen kasvonpiirteisiin sopiviksi jotta niistä saadaan mahdollisimman luonnolliset – symmetriset kulmat syntyivätkin jo parilla kynänvedolla. Olisin toki saanut itsekin vaikuttaa kulmien malliin mutta katsoin parhaimmaksi jättää homman ammattilaisen käsiin. Toki sain katsoa monta kertaa peilistä mallia ennen varsinaisen toimenpiteen aloittamista. En tosin ollut tajunnut laittaa piilolinssejä mikä olisi helpottanut hommaa omalta osaltani kummasti :D Paikalle kannattaa btw mennä ainakin toinen kulma meikattuna jotta tekijä näkee miten itse kulmani muotoilen. Ennen toimenpidettä pitäisi myös olla juomatta kahvia (kofeiinia) sekä käyttämättä ibuprofeiinia tai aspiriinia sillä ne ohentavat verta. Itsehän en tietenkään näitä ohjeita muistanut mikä taisi näkyä pienoisena verenvuotona… my mistake.
Tässä kulmani seuraavana päivänä toimenpiteen jälkeen. Tässä vaiheessa kulmat vielä punertavat käsittelyn jäljiltä ja sävy on tummempi kuin mikä lopullinen sävy tulee olemaan.
Etukäteen en jännittänyt ollenkaan sitä sattuisiko operaatio. Olin lukenut sen sattuvan suurinpiirtein yhtä paljon kuin kulmakarvojen nyppiminen ja sehän ei tunnu itselläni missään. Mutta pakko myöntää, että sattuihan tuo alussa hieman – varsinkin kun ensimmäinen kierros tehdään ilman puudutusta. Kipu ei kuitenkaan ollut ylitsepääsemätön mutta en myöskään vastustellut seuraavilla kierroksilla käytettyä puudutusvoidetta.
Koska microbladingissa tehdään ihoon pienenpieniä haavoja, on kulmia hoidettava kotona toimenpiteen jälkeen. Heti käsittelyn jälkeen Johanna levitti kulmiini hoitovoidetta ja neuvoi käyttämään myös kotona useamman päivän ajan Bepanthen-voidetta. (Kuulin tosin juuri ystävältäni, että hän oli saanut ohjeeksi olla käyttämättä kulmissa mitään voidetta eli ilmeisesti tämäkin ohjeistus saattaa vaihdella tekijän, käytettyjen aineiden tai oman ihotyypin mukaan.) Paranemisvaiheessa kulmien alueella tulee välttää voimakkaita pesuaineita, meikkiä, aurinkoa, hikoilemista, saunomista tai uimahallissa käymistä. Etukäteen hieman mietin, kehtaisinko käydä parantuvilla kulmilla missään mutta kulmani ovat näyttäneet suht normaaleilta koko tämän ajan. Ensimmäisten päivien aikana kulmat tosin aina tummuvat hieman, jonka jälkeen mahdollinen rupi, ylimääräinen pigmentti ja kuiva iho lähtevät pois ja kulmat vaalenevat. Vahvistuskäynnillä fiksataan sitten mahdolliset ilman pigmenttiä jääneet kohdat ja tehdään muutkin halutut muutokset. Microblading kestää kulmissa ihotyypistä riippuen noin puolesta vuodesta vuoteen – kuivaihoisilla kesto on pidempi. Nähtäväksi siis jää kauanko nämä minulla kestävät. Nyt minulla on muutama viikko aikaa totutella uusiin kulmiini ja miettiä haluanko niihin kenties vielä jotain muutoksia. Tosin olen jo nyt tottunut näihin! Vaikka muuta perhettä taitaakin kyllä huvittaa jatkuva kulmien vilkuilu peilistä :D
Hieman mietin onko nyt juuri hassu ajankohta ottaa microbladingia – kun suurin osa ajasta kuluu kotona etätöissä eikä mitään reissujakaan voi juuri suunnitella, kiitos koronan. Mutta sitten taas toisaalta – kulmissa on hieman sama juttu kuin hiustenkin kanssa. Olenhan käynyt myös nyt korona-ajan kampaajalla piristääkseni lähinnä itseäni. Ja tukeakseni pienyrittäjiä. Ja hitsit vie, onpas ihanaa kun kasvoissa on nyt heti aamusta edes jotain väriä. Piristää kummasti myös tätä omaa olotilaa kilpirauhasen vajaatoiminnan kanssa taistellessa. Ja muutenkin, suhteellisen halpa kasvojen kohotus näin viittäkymppiä lähestyvälle… Kiitos siis ihana Johanna todella paljon ღ ja nähdään pian kulmien vahvistuksen merkeissä.
PS. Johanna lupasi teille muillekin 50 euron alennuksen tekemistään kulmista – sen saatte varaamalla ajan nyt lokakuussa (aikaa ei siis tarvitse ottaa lokakuulle, kunhan tekee varauksen lokakuun aikana) ja mainitsemalla samalla blogini nimen. Ajan voitte varata Velvet Töölö -sivuilta.
kaupallinen yhteistyö mun elämä
Hupsistakeikkaa, mihin on mennyt viimeiset neljä kuukautta?! Ainakin on tullut keskityttyä kaikkeen muuhun kuin koneen äärellä istumiseen. Melkeinpä hautasin jo koko blogini mutta toisaalta kaipaan paikkaa minne tallentaa inspiraatiota ihan itseänikin varten – toimikoon tämä paikka siis lähinnä sellaisena. Viimeksi keväällä kirjoittelin viettäneeni monet tunnit pihaa haravoiden ja ulkona hääräillen. Tulppaanien kukintaa odotellen ja kukkapenkeistä dahlioineen haaveillen… Ja pitkälti samoissa merkeissä taisi kulua koko mennyt kesä – pihalla hääräillen ja kukkasilleni jutellen. Dahlioiden kasvatukseni onnistui yli odotusten ja innostuin niistä (kuten muistakin kesäkukista) niin paljon etten millään malttaisi odottaa ensi kesää! Moni teistä onkin toivonut postauksia dahlioihin liittyen ja saamanne pitää sillä haluan tallentaa myös itselleni kuluneen kesän kukkakuvat ja -tarinat muistiin – tulevia kesiä silmällä pitäen. Kukkajuttuja siis luvassa tuonnempana mutta sitä ennen toisen toiveenne pariin – olette nimittäin kaivanneet myös sekä perjantain sisustusinspiksiä että näitä vaatekollaaseja.
All photos via Pinterest.
Nämä syyskollaasit koottuani huomasin käyttäneeni osittain samoja kuvia myös kevätkollaasissa. Kertonee lähinnä siitä, että mieltymykseni eivät ole muuttuneet juurikaan sitten kevään. Siinä missä keväällä etätöissä haaveilin pääseväni käyttämään neuleita ja vekkihameita, haaveilen ihan samoista vaatteista edelleen – täydennettynä nahkatakilla, kaulahuivilla ja tennareilla / nilkkureilla. Taisin kyllä kulkea koko kesänkin vekkihameessa, topissa ja neuletakissa – sen vähän mitä tuli missään liikuttua. Näin jälkikäteen ajateltuna onneksi tuli elettyä kesällä edes hieman – onneksi uskalsimme reissata edes Turun suunnalla, Helsingissa ja Tallinnassa. Nyt koronan toisen aallon kohotessa yhtä korkeammaksi ei reissaaminen enää oikein houkuttele – vaikka mieli tekisikin vaikka minne.
Mutta jos elettäisiin normaaliarkea toimistopäivineen ja kaupunkireissuineen pukeutuisin päivästä toiseen neuleeseen ja joko vekkihameeseen tai midimittaiseen satiini/silkkihameeseen. Olen myös ihastunut uudelleen muotiin palanneista pitkistä neulehameista… vaikka juuri vastikään heitinkin kaikki edelliskierrokselta säästämäni neulehameet yms. kierrätykseen. Liekö ollut tämän vuosituhannen alkua tai viime vuosituhannen loppua kun asuin erilaisissa neuleseteissä – oli pitkää kapeaa neulehametta, neulepooloja lyhyillä hihoilla, korkeakauluksisia neuletoppeja, neuletakkeja… ja nyt tuo muoti on jälleen täällä. Ainoa mihin en vielä ole lämmennyt ovat erilaiset slipoverit.. niitäkin minulla oli aikoinaan jos jonkinlaisia.
Ruskeasta väristä huomaan sen sijaan jälleen pitäväni. Se viimeisin asia mihin ajattelin enää ikinä palaavani – elettyäni totaalisen ruskean kauden niinikään joskus vuosituhannen vaihteessa. Mutta niin vain silmä tottuu siihen mitä muoti meille kulloinkin tarjoilee. Nyt en ehkä lähtisi puketumaan päästä varpaisiin ruskeaan mutta pieninä ripauksina kelpaisi kiitos. Muuten toistan mielelläni repeatilla vanhaa tuttua värisettiä – beigeä, valkoista ja mustaa. Syksyllä parasta on eri vaatteiden kerrostaminen – erityisesti tykkään kietaista neuleen harteilleni, vaikkapa valkoisen paitiksen päälle. Vaihtelua kaulahuivin käyttöön.
Kyselin jo keväällä samaa mitä nytkin eli oletteko te muut nettishoppailleet paljon viime aikoina? Itse en ostanut koko kevään enkä kesänkään aikana käytännössä juuri mitään uusia vaatteita (sen sijaan olen kyllä shoppaillut kukkien siemeniä ja tulppaanisipuleita…) mutta nyt minuun on iskenyt aivan järjetön uusien vaatteiden himo. Voisin ostaa (lähes) kaikki vastaantulevat neuleet ja vekkihameet. Onneksi järki kuitenkin edelleen voittaa, se pieni ääni joka muistuttaa etätöiden jatkumisesta ties kuinka pitkään. Se järjen ääni muistuttaa etten todellakaan juuri nyt tarvitse yhtään uutta villakangastakkia enkä laukkua – enkä edes niitä neuleita. Toisaalta se sama ääni muistuttaa, että juuri nyt pitäisi tukea yrittäjiä, ostaa kotimaista, ostaa palveluita. Aikamoinen dilemma koko tämä nykyhetki. Onneksi haaveilu on kuitenkin edelleen sallittua ja näissä oloissa erittäin suotavaa.
Näihin kuviin ja tunnelmiin tällä kertaa. Josko blogi päivittyisi taas edes hieman useammin kuin kerran quartaalissa. Aika näyttää. Koska vointini on kilpirauhasen vuoksi aika hmm, yhdellä sanalla mielenkiintoinen, on minun kuunneltava omaa jaksamistani niin tässä kuin kaikessa muussakin. Instaani seuranneet tietävätkin, että kilpirauhaseni toiminta kääntyi (käännettiin) kesän aikana liikatoiminnasta hurjaksi vajaatoiminnaksi – ei ihan se miellyttävin kokemus. Mutta siitäkin ehkä lisää myöhemmin. Nyt iltapalaa, piikkimatto selän taakse ja uusin jakso Ensitreffejä alttarilla… Hyvää alkanutta syksyä, olkoon se lempeä meille kaikille ღ Pysytään terveinä!
PS. Nyt näitä omia inspiskuvia tuijotelleeni jäin miettimään mistähän saisi tuollaisen neuleen kuin alemmassa kollaasissa alimman rivin toinen oikealta? Siinä olisi just eikä melkein ihana kaulus…
