Perjantai-iltaa! Oikein sellaista perusperjantaita combat-tunteineen, saunoineen, siidereineen, siipineen ja seuraavaksi luvassa Vain elämää. Vain perjantain perinteinen sisustusinspis puuttuu. Mutta kukkakuvia riittää, mennään niillä siis tämäkin postaus.
Taas on kuin huomaamatta kulunut pari viikkoa edellisestä postauksesta.. eli olen todellakin antanut muulle elämälle pikkusormen ja se on vienyt koko käden. Monesti olen tuumaillut blogia päivittäväni mutta sitten se kuitenkin on jäänyt. Koska kello on ollut jo yli kymmenen illalla lenkiltä tultuani, koska päätä särkenyt, koska niskat jumissa, koska niin paljon sarjoja katsottavaksi. Ne perusselitykset siis :)
Mitään ihmeellistä ei tässä ajassa ole tapahtunutkaan, ihan sitä perusarkea vain. Voi miten ennätinkään kesän aikana kaivata näitä perusperjantaita combateineen – ja nyt niitä lienee toivottavasti tarjolla koko loppuvuoden ajan. Yhtään en sen sijaan vieläkään kaipaisi yhä aiemmin lankeavaa pimeyttä, haluaisin pitää valosta kynsin ja hampain kiinni. Tosin onhan hämärtyvissä illoissakin puolensa – kunhan hämärä tulee kahdeksalta eikä neljältä iltapäivällä… Töissä riittää kiirettä, tällä hetkellä hieman liikaakin, ei meinaa enää perässä pysyä. Vaikka rakastankin kiirettä ja olen tehokkaimmillani paineen alla, niin näemmä minunkin rajani tulevat jossain vastaan. Puhtaasti siitäkin syystä olen halunnut pyhittää illat kuntoilulle ja vain olemiselle – ja pysynyt poissa tietokoneelta. Saatoin juuri tehdä ennätykseni olemalla avaamatta kotiläppäriäni reiluun viikkoon!
Vastoinkäymisiä tuntuu osuneen meidän perheellemme tänä vuonna tavallista enemmän. Aina kun erehdyt luulemaan, ettei suunta voi olla kuin ylöspäin, tulee taas jotain uutta. Saatuamme minun äitini sairaalasta kotiin, joutui miehen äiti sairaalaan osteoporoottisen nikaman luhistumisen vuoksi… ja juuri kun mummi pääsi kotiin, kaatui hän murtaen lonkkansa. Ja taas sairaalaan. Mutta tätä kai tämä on kun molempien vanhemmat ovat päälle kasikymppisiä. Jokaisesta päivästä pitää olla onnellinen. Ja koska käsi- ja jalkavaivat tuntuvat olevan tämän vuoden juttu, onnistui myös Hullu-Minni satuttamaan tassunsa jossain.. on nyt raasu nilkuttanut muutaman päivän. Eläinlääkärille sitä kai on mentävä. Kun tuohon lisää pesukoneen hajoamisen, ja muutaman muunkin pienemmän vastoinkäymisen, olisin aivan valmis jo sanomaan heipat tälle vuodelle. Mutta kaipa tässä vielä pitää syksy pinnistellä :)
Tässä vastoinkäymisten keskellä on pitänyt oikein keskittyä huomaamaan ne arjen kultareunukset, nauttimaan pienistäkin hetkistä. Tuoksuvista ruusuista, luonnon kauneudesta, ihanista metsälenkeistä. Hyvästä lattesta, kakunpalasta tai lasillisesta kuohuvaa. Ja voi pojat miten olenkaan nauttinut edelleen unikkopenkistäni, hennoista törmänkukistani, ja edelleen kukkivista suklaacosmoksista. En malta odottaa ensi kevättä ja kesää – aion istuttaa monta tulppaanisipulia ja dahlioita!
Ja nyt siirryn nauttimaan hyvistä siivistä, siideristä ja Vain elämästä. Oikein mukavaa ja rentouttavaa viikonloppua kaikille.
Sain hetki sitten postaustoiveen esitellä tämä koko menneen kesän kovassa käytössä ollut Guccin Soho leather disco bag – tai lähinnä kertoa kuinka tilava laukku on ja mitä itseltäni laukusta löytyy… Joten eikun tuumasta toimeen, laukkua ja sen sisältöä kuvaamaan. Tämä puuha aiheutti tosin hilpeyttä muussa perheessä… tietävät kuinka sikinsokin laukkuni aina ovat. Täynnä kuitteja ja ties mitä milloinkin.
Olen tämän Guccin laukun (kuten monen muunkin muotioikun) suhteen varsin myöhäisherännäinen. Pari vuotta sitten, aikani laukkua muiden blogeissa ja käytössä ihastelleena, päätin hankkia sen myös itselleni. Koska en kuitenkaan omista satoja euroja ylimääräistä, hankin oman laukkuni second handina, alle puoleen hintaan uuden laukun hinnasta. Jonkin aikaa jouduin laukkua metsästämään mutta Torista tuon omani lopulta löysin… selvittelin hetken uskallanko laukkua ostaa mutta lopulta vakuutuin sen aitoudesta ja ostin. Enkä kyllä ole katunut!
Ensimmäisen kesän säästelin laukkua enkä sitä juurikaan raaskinut käyttää. Mutta tänä kesänä en sitten vastaavasti ole muuta käyttänytkään. Aivan sama mikä meno minulla on ollut, Gucci on roikkunut olkapäälläni lähes aina. Mielestäni laukku sopii sekä arkeen että juhlaan. Mustana tuo olisi vielä monikäyttöisempi mutta hitsi vie, tuo rose beige sävy on niin kaunis! Ja tupsu tuo laukkuun sopivasti rentoutta. En tietenkään ole muistanut suojata laukkua milläänlailla mutta yllättävän hyvänä tuo on käytössä säilynyt – kulmat ovat hiukan kuluneet ja onhan tuo hieman värjäytynyt mustasta nahkatakista mutta taikasienellä olen saanut värjäymät hellävaroin puhdistettua.
Ja sitten itse asiaan eli mitä laukkuun mahtuu. Yllätyin kuinka tilava laukku kokoonsa nähden onkaan! Allaolevissa kuvissa näkyy Guccini normaali sisältö eli sinne mahtuu hyvin niin kännykkä, hiusharja, puuteri, luomiväripaletti, huulipuna, deodorantti, aurinkolasit kuin hajuvesikin. Avainpussukkani kanssa laukku meinaa sitten jo hieman pullistella mutta kyllä se vielä kiinni menee :) Lompakkoni ei sen sijaan laukkuun mahdu, mutta sama ongelma on käytännössä kaikkien pikkulaukkujeni kanssa.
Pakko vielä tähän loppuun mainita erikseen tämä kuvissa näkyvä pieni hajuvesi. Poikkesin nimittäin taannoin Helsingin reissullani Kämpin Gallerian yläkerroksen Jolien luonnonkosmetiikkaliikkeessä ja lähdin sieltä tuo hajuvesipullo mukanani. Tai no, ensin kiertelin puoli päivää ympäri kaupunkia tuoksua ranteistani nuuhkien… ja kun olin monesti ihmetellyt mikä tuoksuukaan ympärilläni niin ihanalle, oli pakko käydä hajuvesi ostamassa. Kyseessä on siis Abel-merkkinen Pink Iris tuoksu – sydäntuoksuna iiristä, jasmiinia ja ruusua. En yleensä ole kukkaistuoksujen ystävä mutta niin vain ihastuin kyseiseen tuoksuun.
Mutta nyt siirryn kukkaistuoksusta kukkasten pariin – ajattelin näet poiketa lähimmällä maisemapellolla kurkkaamassa vieläkö siellä kukkisi unikoita… oman penkkini unikot kun taitavat nyt olla kukkimisensa kukkineet, enää muutama pieni nuppu on näkyvillä. Saas nähdä kuinka maisemapellolla!
