Lauantaipäivää tien päältä. Olemme matkalla mummiukkilaan viettämään mieheni isän 90-vuotisjuhlia lähipiirin kesken ღ Tässä matkaa tehdessä on sopivasti aikaa jatkaa vastailua tuohon viime postauksessa aloittamaani kysymyspatteristoon… Kysymyksiä nimittäin jäi vaille vastausta vielä ties kuinka monta, jospa jokuseen ehtisin nyt vastailla.
Kuinka usein…
. . . vaihdan hammasharjan. Liian harvoin, pitäisi muistaa vaihtaa useammin!
. . . käyn kirjastossa. Aika usein, lähes viikottain. Saatan poiketa kävelylenkillä kirjastoon kurkkaamaan löytyisikö sieltä joku himoitsemani uutuuskirja tai istahtaa hetkeksi lehtienlukusaliin selaamaan uusimmat lehdet. Saatan myös ottaa kuvan lehdistä löytyvistä kosmetiikkavinkeistä tai herkullisen kuuloisista resepteistä… En ole vielä ikinä testannut äänikirjoja sillä rakastan lukemista. Vielä kun ehtisi / malttaisi lukea muutenkin kuin aamupalalla. Minähän siis herään arkiaamuisinkin hieman aiemmin jotta varmasti ennätän istua edes vartin (joka yleensä venyy puoleen tuntiin) aamukahvilla kirjaa lukien.
. . . pesen peitot ja tyynyt. Siis sängyssä olevat peitot ja tyynyt? Ne pesen muutamia kertoja vuodessa, välillä useamminkin. Päiväpeiton pesen ehkä kerran kuussa koska koira…
. . . syön herkkuja. Aivan liian usein, tällä hetkellä lähes päivittäin. Kun töissä on hirvittävä kiire ja elämäntilanne muutenkin kohtalaisen stressaava, en kertakaikkiaan pysty kieltäytymään suklaasta. Muita herkkuja ei niinkään tee mieli paitsi juurikin suklaata. Ja Ben&Jerry´s Topped Salted Caramel Brownie -jäätelöä… Olen siis totaalisesti sokerikoukussa.
. . . soitan anopille. Olen aivan hirvittävän huono soittelija eli en käytännössä ikinä. Omalle äidille soitan usein mutta en oikeastaan kenellekään muulle. Olen enemmän kirjoittaja- kuin soittajatyyppi.
. . . pesen rintsikat. Ehkä kerran viikossa, välillä harvemmin. Riippuu niiden käyttöasteesta.
. . . leivon. Aiemmin leivoin huomattavasti enemmän kuten blogini lukijatkin muistavat – voi kuinka monet onnistuneet (ja epäonnistuneet) leipomukset on tullut tännekin kuvattua vuosien saatossa. Nyt en edes muista milloin olen viimeksi leiponut. Ehkä keväällä joskus? Porkkanakakusta olemme haaveilleet toisen tyttären kanssa jo viikkotolkulla eli sitä pitää kyllä tehdä mitä pikimmiten! Usein leipomusteni kanssa tuppaa tosin käymään niin, että olen itse ainoa jolle ne maistuvat… ehkä siksi en enää niin usein leivokaan :D
. . . siivoan jääkaapin. Tarkoitetaankohan tällä hyllyjen pyyhkimistä vai vanhentuneiden tuotteiden poisheittämistä? Hyllyt pyyhitään silloin tällöin, tarpeen niin vaatiessa – ja ihan hirvittävästi meillä ei mene ruokaa yms. roskiin sillä jääkaapissamme on harvoin mitään ylimääräistä Varsin usein etätyöpäivinä huomaan tuijottavani tyhjää jääkaappia miettien mitä sitä söisikään lounaaksi… :D Onneksi on Sale lähellä.
. . . käyn puntarilla. Nykyään varsin harvoin, kerran olen tainnut käydä syksyn aikana uuden kuntosalin vaa´alla. Oma olo ja vaatteet kertovat kyllä heti jos kiloja uhkaa alkaa kertymään. Mulla niitä kertyisi suht helposti mutta kompensoin suklaan syömisen päivittäisellä liikunnalla.
. . . komennan miestäni. Riippuu siitä mitä komentamisella tarkoitetaan. Kyllä tuota miestä on välillä komennettava tekemään sitä tai tätä kun muuten tuppaa jämähtämään tietokoneensa ääreen lätkää tai golfia tuijottamaan ;)
. . . syön irtokarkkeja. Meillä on usien tapana perjantaisin ostaa irtokarkkipussi, joka sitten jaetaan kristillisesti tasan neljään pekkaan. Olemme (pahus soikoon!) löytäneet pitkästä aikaa Filmtownin irtokarkkilaarit… voi vitsit mitä kaikkea hieman erilaista siellä onkaan tarjolla. Ja miten hemmetin paljon sieltä ostettu karkkipussi maksaamaan vs. Cittarin neljä euroa kilo…
. . . vierailen isovanhempieni luona. Isovanhempani eivät ole olleet elossa enää reiluun pariinkymmeneen vuoteen. Aiemmin piipahdin isäni vanhemmilla varsin usein sillä he asuivat kotikotini naapurissa. Loppuun asti kävin mammalla siivoamassa ja istumassa kahvikupin äärellä. Äitini äiti asui Mäntässä joten siellä tuli käytyä huomattavasti harvemmin. Näin jälkikäteen harmittelen etten käynyt isovanhempieni luona paljon useammin, kysellyt heiltä menneistä ajoista ja vain pitänyt seuraa. Mutta eihän sitä parikymppisenä vielä moista tajunnut.
. . . imuroin kotini. Tämän kerroinkin jossain edellisen postauksen vastauksessa mutta imuroin käytännössä päivittäin, varsinkin näin karvanlähtöaikaan… ja labbiksilla karvanlähtöaikoja tuntuu olevan kaksi vuodessa – joulusta juhannukseen ja juhannuksesta jouluun :D Olenkin todennut, että pysyn järjissäni karvojen keskellä imuroimalla riittävän usein. Aloitan etätyöpäiväni yleensä aina pikaimuroimalla alakerran, sitten sytytän kynttilät, keitän tuoretta kahvia ja istahdan koneelle…
. . . perheessä kinataan vaatetuksesta. Nykyään varsin harvoin. Saatan kyllä muistutella piposta, hanskoista, paljaista nilkoista, huiveista mutta aika kuuroille korville juttelen… Useammin meillä lähinnä pohditaan, että mitä ihmettä sitä tänään pukisi päälleen…
. . . käyn hammaslääkärissä. Yritän muistaa käydä suuhygienistin vastaanotolla kerran vuodessa.. Hammaslääkärissä olen tottunut ravaamaan säännöllisen epäsäännöllisesti sillä kärsin eroosiosta eli hampaitteni kiille on kadonnut melko pahasti (johtuen liiallisesta PepsiMaxin juomisesta 90-luvun lopulla). Välillä hieman harmittaa etten heti alkuunsa päättänyt laminoituttaa koko purukalustoani mutta kun moinen operaatio olisi maksanut kylppäriremontin verran, valitsin julkisella puolella tehtävät muovipaikat. Paljon on kyllä rahaa niihinkin mennyt tässä vuosien saatossa…
. . . käyn kaupassa. Mies käy yleensä perjantaisin työpäivänsä päätteeksi tekemässä viikonloppuostokset ja muuten poikkeamme kaupassa aina tarpeen vaatiessa. Meillä ei siis ole tapana suunnitella viikon ruokia etukäteen vaikka siinä ehkä saattaisikin jotain säästää. Toisaalta sitten taas, haemme kaupasta juuri sen mitä kulloinkin tarvitsemme.
. . . pesen ikkunat. Yleensä keväisin ja syksyisin. Menneenä keväänä en tosin jaksanut ikkunoita pestä (koska siitepölyä jne) mutta nyt syksyllä innostuinkin sitten pesemään jokaikisen ikkunavälinkin. Voi miten raikas fiilis ikkunoiden pesemisestä tuleekaan, koko kämpän kirkastus samaan rahaan. Aiemmin harrastin ikkunanpesua välillä jopa talvipakkasella – muistan kuinka pesuvesi ehti välillä jäätyä ikkunaan :D
. . . ostan uusia vaatteita. Olen onneksi! oppinut edes hieman harkitsevaisemmaksi kuin mitä olen ollut aiemmin. Saatan käydä sovittamassa jotain vaatetta monen monta kertaa ennen ostopäätöksen tekemistä. Mutta vaikka harkitsenkin enemmän, on vaatehuoneeni silti edelleen aivan liian täynnä kaikkea turhaa! Ihania vaatteita, joita ei silti tule käytettyä. Aika pientä settiähän sitä loppujen lopuksi oikeasti käyttää, allekirjoittanut ainakin. Pitäisi jälleen jaksaa käydä vaatekaapit läpi ja pistää kaikki itselle turha kiertoon!
. . . pesen autoni. Rakastan puhdasta autoa mutta todellisuudessa autoni on puhdas melkoisen harvoin… Kesäisin pesen autoni kotipihassa aina silloin tällöin mutta saas nähdä käykö tänä syksynä samoin kuin viime vuonna – pesetin autoni ensimmäisen kerran jouluna sitten syyskuun…
. . . siivoan lääkekaapin. Vanhentuneista pillereistä päätellen aivan liian harvoin :D
Huhheijaa, siinäpä niitä vastauksia.. muutamat kysymykset saatoin skipata välistä jotta ennätän saada tämän valmiiksi ennen perillä oloa. Ja mehän ollaan perillä näemmä ihan juuri! Tänään siis juhlimme ukkia ja huomenna piipahdamme kotimatkalla katsomassa mummia sairaalassa – elämä on valoa ja varjoja ღ
