Tiistai-iltaa, näemmä myöhäistä sellaista. Blogi päivittyy näemmä edelleen kutakuinkin kerran viikossa mutta sillä mennään. Tämän postauksen aiheena ei kuitenkaan ole se, kuinka usein kirjoitan blogia vaan kuinka usein teen eri asioita. Haasteen taisi taannoin heittää ilmaan Kolmistaan-blogin Karoliina ja päätinpä minäkin siihen tarttua.

Kuinka usein…

. . . vaihdan lakanat. Rakastan puhtaita lakanoita, kukapa ei! Mikään ei voita lauantai-iltaa kun saunan jälkeen voi iltayön tunteina pujahtaa puhtaisiin (mieluiten pellavaisiin) lakanoihin. Vaihdamme lakanoita viikon, kahden välein – tyttäret ehkä hieman harvemmin. Väinö kun nukkuu meidän sängyssämme, tuntuu mukavalta pestä lakanat mieluummin liian usein kuin liian harvoin… Pyöritämme lakanat kuivausrummussa jotta niistä lähtee ylimääräiset koiran- ja kissankarvat ja sitten vien ne joko mummivaarilaan mankeloitaviksi tai silitän itse. Mikään ei nimittäin voita silitettyjen lakanoiden väliin pujahtamista ;) Pellavaisia pussilakanoita en juurikaan silitä, kaikki muut kyllä – jos jaksan ja ehdin.

. . . vaihdan pyyhkeet. Vessan pyyhkeet ehkä viikon välein, tai useamminkin jos tarve niin vaatii. Sama pätee suihkupyyhkeisiin ja kylpytakkeihin. Kuivatan pyyhkeet aina kuivausrummussa sillä rakastan kuohkeita pyyhkeitä.

. . . pesen hiukset. Pesen hiukseni joka aamu. En vain kertakaikkiaan osaa olla pesemättä niitä samalla kun käyn muutenkin suihkussa. Olen ehdottomasti aamusuihkuihmisiä, koen että olo nukutun yön jälkeen on aina jossain määrin nuhjuinen ja suihkussa käynti sekä raikastaa että piristää kummasti. Käyn tosin usein myös iltaisin suihkussa, juoksulenkkien ja combat-tuntien jälkeen. Nyt kun minulla on lyhyet hiukset, pystyisin hyvin menemään kaksi päivää samoilla hiuksilla mutta tuon kokeilun lopputuloksena minulla oli täysin kärähtäneet hiuslatvat – toisena päivänä pesun jälkeen ei kannata käsitellä hiuksia uudelleen suoristusraudalla…

. . .  soitan isälle/äidille. Nykyään melko usein, en välttämättä päivittäin mutta monta kertaa viikossa. Yleensä soitan äidille ja kuulen taustalta myös isäni kuulumiset. Silloin kun äiti on ollut sairaalassa, olen soitellut myös isälle joka päivä, samoin toki äidillekin. Nuorempana saattoi mennä viikko, parikin etten muistanut soitella – tai käydä moikkaamassa vanhempiana.

. . .  näen vanhempiani. En ole ikinä päässyt yli 20 kilometrin päähän kotikodistani :D Välillä pidempi etäisyys olisi voinut tehdä hyvääkin… Mutta sitten taas toisaalta, vanhempani olivat suurena apuna lastenhoidossa tyttöjen ollessa pieniä. Vein tytöt kerran viikossa mummin ja vaarin kaitsettaviksi ja lähdin kaupungille kahvittelemaan – win-win. Ja nyt, vanhempieni ollessa 8-kymppisiä, olen iloinen siitä, että pystyn käymään heidän luonaan kerran, pari viikossa. Työpaikkani sijaitsee puolen kilometrin päästä mummivaarilasta eli kahvilla piipahtaminen on varsin helppoa.

. . . käyn leffassa. Liian harvoin, en välttämättä edes yhtä kertaa vuodessa. Tai ehkä juuri sen verran. Viimeksi tosin kävin kaksi kertaa putkeen, katsomassa sekä A Star is Bornin että Bohemian Rhapsodyn.

. . . föönaan hiukset. Aina niinä aamuina kun olen pessytkin hiukseni… Yleensä annan hiusteni kuivua aamupalan ajan ja sitten kuivatan ne hiustenkuivaajalla loppuun (tosin kuontaloni ehtii normaalisti kuivua aamiaisen aikana lähes kokonaan, vartissa!) – pää alaspäin jotta saisin hieman lisää volyymia ja kohotusta ohuisiin hiuksiini.

. . . putsaan lattiakaivot. En juuri koskaan sillä sen hoitaa onneksi mies :)

. . . käyn metsässä. Viikottain. Yleensä käymme Väinön kanssa viikonloppuisin metsälenkillä, ainakin aina silloin tällöin. Innostuimme myös taannoin ystäväni kanssa seikkailemaan lähimetsissä ja voi millaisia lenkkireittejä löysimmekään! Saman polun varrella on tarjolla erilaisia metsiä seka- ja havumetsästä kuusimetsään. Välillä reittisuunnitelmamme menee kirjaimellisesti metsään ollessamme aivan eksyksissä :D Myös rakkaan tiimikaverini kanssa olemme käyneet menneen loppukesän ja syksyn aikana lenkkeilemässä metsäpoluilla, aivan Näsijärven rantamaisemissa – sielu lepää ja päivän murheet unohtuvat kertaheitolla, ainakin lenkin ajaksi! Instagramini seuraajat ovatkin nähneet storyja lenkeiltämme.

. . . käyn suihkussa. Tähän vastasinkin jo ylempänä hiusten pesun yhteydessä. Käyn suihkussa päivittäin – aina aamuisin ja usein myös iltaisin lenkkeilyn ja jumppien / kuntosalin jälkeen. Käymme saunassa pari, kolme kertaa viikossa eli silloin toki myös. En kuitenkaan vietä suihkussa kuin pari minuuttia – siinä ajassa ehtii hyvin pestä kaiken, myös hiukset :) Olinkin aivan ihmeissäni kuultuani lähes kaikkien muiden tuttujeni viettävän suihkussa jopa 15 minuuttia.

. . . luuttuan lattiat. Tarpeen vaatiessa, välillä useammin, välillä harvemmin. Kun Väinö oli pieni ja pissaili minne sattui, pesin lattioita joka päivä, usein moneenkin kertaan. Sain silloin yliannostuksen luuttuamisesta joten nykyään saattaa mennä kuukausikin etten muista pestä lattioita…

. . . pesen vessan. Yllättyyköhän kukaan enää tässä vaiheessa jos totean, että päivittäin. Minähän siis myös (pika)imuroin lähes päivittäin – ainoa keinoni pysyä järjissäni koirankarvojen keskellä :) Alakerran vessan siivoan tosiaan joka päivä – sekä pöntön että altaan ja tason. Meillä on poistoilmaventtiili (onkohan tuo oikea sana?) vessassa joten tuntuu kuin kaikki koirankarvat päätyisivät vessan lattialle ja lavuaariin…

. . . puhdistan liesituulettimen. En sentään päivittäin, en viikottain enkä kuukausittain. Itseasiassa liesituulettimen putsaa meillä mies.

. . . syön noutoruokaa. En juuri milloinkaan. En edes muista milloin viimeksi. Meillä ei ole tapana hakea mistään noutoruokaa. Joskus harvoin tuomme kaupungista tullessamme kiinalaista… juuri eilen mietinkin kuinka pitäisi hakea pitkästä aikaa sitä kotiin koko porukalle!

. . . sheivaan. Kesällä useammin, talvella harvemmin :D Combatissa sitten ”ihastelen” säärikarvojani venytysten aikana… Kainalot sheivaan sentään useammin.

Huhheijaa, olen vasta puolivälissä kysymyspatteristoa mutta taidan jatkaa tätä seuraavalla kerralla (sitten viikon päästä :) ), kellon ollessa jo yli yksitoista. Tulin puoli yhdeksän maissa jumpalta enkä ole vielä edes syönyt iltapalaa kun ajattelin ensin äkkiä kirjoitella tämän postauksen… heh. Mun ”kirjoitan äkkiä postauksen” ei ole tainnut vielä ikinä toteutua vaan näissä menee aina kauan aikaa. Joten jatketaan tätä kyselyä siis myöhemmin. Mulla on luonnoksissa itseasiassa myös kaksi muutakin kivaa haastepostausta :D

Mutta nyt iltapalalle ja Ensitreffien pariin. Kuulemisiin!

ps. kuvat viime viikonlopulta kun vielä tarkenin hameessa ilman sukkahousuja… Voisin asua kuvien neuleessa (Lindexiltä!) päivittäin (heh, kuinka usein?) ja niin olen melkein asunutkin. Samoin tuossa vekkihameessa – sen löysin kesällä kirppikseltä.

haasteet mun elämä mun vaatteet