Suloista sunnuntaipäivää ღ Edellisestä postauksesta on näemmä kulunut kuin varkain jo reilu viikko… Toisaalta tuntuu kuin en olisi poikennut blogissa pieneen ikuisuuteen. Kertonee paljon menneestä viikosta. Mutta nyt tuntuu kuin olisin herännyt jälleen henkiin, jonkinasteisen horroksen jälkeen – postausaiheitakin mielessä vaikka kuinka.
Tämän postauksen pyhitän kuville oman kotipihan pioneista, jotka vihdoin ja viimein alkoivat kukkimaan. Pitkä odotus on palkittu jo kahdella näin upealla, aivan valtavan kokoisella kukalla. Olen istuttanut kaksi pionipensasta heti ensimmäisenä kesänä muutettuamme tänne vaaleanpunaiseen hirsitaloon – eli viisitoista vuotta sitten. Pensaat eivät ole vuosien saatossa rehevöityneet yhtään, maasta tulee joka kesä samat viisi vartta per puska… nuppuja joskus vain pari, tänä kesänä näemmä kymmenkunta. Ehkä juuri siksi iloitsenkin näistä kukista niin paljon – ovat sen verran harvinaista herkkua ღ
The fattest and most scrumptious of all flowers,
a rare fusion of fluff and majesty,
the peony is now coming into bloom.
(Henry Mitchell)
Pionien lajiketta en tiedä, ehkä joku asiantuntija osaisi sen minulle kertoa? Ajattelin ostaa nyt pari pensasta lisää ja istuttaa ne jonnekin aurinkoisempaan paikkaan pihassamme. Jonnekin minne villivatukan juuret eivät ylttäisi… Tosin tuo taitaa olla mission inpossible, villivatukkaa kun nousee maasta lähes koko pihassa. Voi miksi kukaan ikinä onkaan keksinyt istuttaa pihamme reunoille tuota pahuksen kasvia! Muuten ihan ok, hyvä näkösuoja mutta aivan pahuksenmoinen valtaamaan alaa muulta kasvillisuudelta. En toki voi olla varma onko syynä villivatukka vai huonolaatuinen maa, niin tai näin, pionipensaat eivät taida nauttia kasvupaikastaan. Onneksi kuitenkin tekevät nämä muutamat mielettömät kukat. En nimittäin ole ikinä onnistunut ostamaan kukkakaupasta läheskään yhtä isoa pionia. Ja entäs tuoksu sitten… taivaallinen.
Mitä tulee menneeseen viikkoon niin huhheijaa olipas taas viikko! Töissä sentään jo rauhallisempaa kesäkuun vaihduttua heinäkuuhun mutta entäs sitten muuten. Tiistai-iltana sain puhelun äidiltäni sairaalasta – kertoi isäni soittaneen itselleen ambulanssin outojen tuntemusten ja hurjan verenpaineen vuoksi. Ambulanssimiehet olivat tarkistaneet tilanteen ja todenneet isän voivan jäädä kotiin mennäkseen seuraavana päivänä lääkäriin tarkistuttamaan vointinsa. En kuitenkaan uskaltanut jättää isää yöksi yksinään vaan singahdin kotikotiini yökylään. Stressatakseni koko yön isän vointia… isä puolestaan oli nukkunut varsin hyvin ja keittelikin meille aamulla niin kahvit kuin kaurapuurotkin ღ Päätin kuitenkin lähteä hänen kanssaan myös lääkäriin, varmistuakseni kaiken olevan ok. Hatanpäällä lääkäriä odotellessamme totesimmekin roolien nyt vaihtuneen… Sittemmin vaarin verenpaine on laskenut normaalilukemiin ja muutkin oireet kadonneet tyystin. Stressi äidistä tuon taisi siis aiheuttaa. Kieltämättä myös oma verenpaineeni huitelee korkeissa lukemissa… onko ihmekään kun stressaan molempien puolesta.
Mutta josko tämä tästä nyt helpottaisi taas hieman! Onneksi jäin nyt neljän viikon kesälomalle joten ennätän poiketa niin äidin kuin isänkin luona keskellä päivää. Hieman mietityttää viime viikolla varaamamme kesälomareissu Mallorcalle… pystynkö relaamaan siellä ollenkaan kun mietin miten kotona pärjätään. Toisaalta, lienen kyllä pienen lepoloman tarpeessa… varsinkin kun olen viimeksi ollut kunnon lomalla viime vuoden heinäkuussa. Vielä kun osaisin olla vilkuilematta mitään työjuttuja seuraavien neljän viikon ajan niin hyvä! Olisi pitänyt päästä reissuun nyt heti sillä silloin yleensä erkaannun töistäkin paljon helpommin ja nopeammin. Vaan mies vielä töissä joten no can do… lomaillaan siis ensin koti-Suomessa.
Mutta nyt, pitahamppareita! Sitten kaupungin kautta mummia moikkaamaan ღ Josko leikkaisin yhden kotipihan pionin viemisiksi sairaalaankin.
Ihanaa lomaa sinulle ♥️ pionit ovat niiiin kauniita kukkasia ♥️ kesäterveisin Suvi K.
Kiitos Suvi ღ Pioni on kyllä mun suosikkikukka nro 1, ehdottomasti. Tuoksunsa ja ulkonäkönsä puolesta ღ Harmi kun niiden kukinta-aika on niin lyhyt.. olisi ihana yhdistellä pionia eri vuodenaikojen kimppuihin…
Ihanat pionit sulla! Täällä pääkaupunkiseudulla kukinta on jo ohi. Aloin laittamaan sulle viestiä, sillä niin jaan tuntemuksesi omista vanhemmista ja huolesta, joka tulee vanhenemisen myötä. Oman äitini kunto on heikentynyt valtavasti kuluneena keväänä ja kesänä. Ennen niin itsenäinen ihminen tarvitsee nyt koko ajan apua ja seuraa lääkärikäynteihin yms. Onneksi olen lomalla ja voin auttaa ja onneksi minulla on sisaruksia, joiden kanssa jakaa vastuu äidin hyvinvoinnista. Toivon sydämestäni, että saat viettää rentouttavan lomamatkan ja pääset irti myös työhuolista.
Yritän itse ajatella, että elämään kuuluu kaikenlaisia vaiheita ja tämä on nyt tällainen vaihe. Siitäkin selvitään. Kaikkea hyvää sinulle ja kaikille meille, jotka jakavat vastaavan tilanteen.
Voi kiitos Tiina kommentista ღ Vertaistuki tässä(kin) asiassa tulee niin tarpeeseen. Meillä onneksi isäni on edelleen tosi tomera (mutta viime viikko muistutti ettei niin iäti tule jatkumaan) ja näemmä osaa selittää niin omat kuin äitini asiat todella selkeästi myös lääkärissä. Mutta eipä sekään tätä huolta sinällään vähennä, hieman sentään rauhoittaa. Mä olen myös todennut, että tämä on nyt tietty vaihe elämässä, mikä vääjäämättä tulee jokaisen eteen joskus. Koska itselläni on suht iäkkäät vanhemmat, osui se omalle kohdalleni näin nelkyt ja risat iässä – siksi en allekirjoitakaan monen mielipidettä siitä kuinka nelikymppisenä elää elämänsä parasta aikaa. Mulle tämä on ollut elämäni stressaavinta aikaa.. ja kun olen vielä ainoiden lasten ainoa lapsi niin huoli on tosiaan yksin minulla. Mutta aika aikaansa kutakin.
Tsemppiä myös sinne ღ Ja paljon aurinkoisia lomapäiviä! Tänään onneksi sataa niin saan vihdoin käytyä tyttärien rippikuvat läpi ja tilattua kiitoskortit.. eihän tässä olekaan mennyt kuin kolme viikkoa jo juhlista… toisaalta, on ollut vähän muita asioita mielessä.