Maanantai-iltaa, ja äitienpäivän jälkeistä elämää. Lienen usein maininnut, ettei meillä ole tapana juhlistaa näitä erikoispyhiä mitenkään sen kummemmin. Ei ole ikinä ollut ja tuskin siis tulee ikinä olemaankaan. Tämä lienee perintöä molempien lapsuudenkodeista ja jotenkin luontevaa – toisin kuin suuret juhlallisuudet. En toki voi kieltää ettenkö välillä kaipaisi vappulounaita, äitienpäiväbrunsseja tai synttärimatkoja mutta sitten taas toisaalta – näinkin on hyvä. Niinpä eilenkin riitti varsin hyvin se, kun koko perhe söi aamupalaa/brunssia saman keittiönpöydän ääressä ja se, kun kävimme kahvilla mummivaarilassa ღ
Muutenkin suhtaudun näihin äitien- ja isänpäiviin hieman varauksella sillä päivä ei ole osalle meistä helppo. Se ei sitä ollut itsellenikään moneen vuoteen – ennenkuin minusta vihdoin tuli äiti. Jo pelkkä äitiys on suuri lahja, sen kummempia lahjoja en äitienpäivänä kaipaa ღ Vaikka mieltä lämmittikin keittiön pöydältä löytynyt pehmeä paketti. Uusi kylpytakki edellisen puhkikulutetun tilalle.
Vaikka äitienpäivä oli ja meni, haluan silti liittää tähän postaukseen mielestäni koskettavimman, Maaret Kallion käsialaa olevan äitienpäivärunon/ajatelman:
Tänä päivänä minä muistan sinua äiti,
joka et saa lastasi luoksesi, jolta et osaa pyytää anteeksi.Tänä päivänä minä muistan sinua äiti,
joka olet kohdannut suruista suurimman, lapsesi kuoleman.Tänä päivänä minä muistan sinua äiti,
joka yhä toivot sylisi täyttyvän, toiveesi toteutuvan.Tänä päivänä minä muistan sinua äiti,
joka elät enää lempeissä muistoissa, tämän maailman tavoittamattomissa.Tänä päivänä minä muistan sinua äiti,
joka valvot sairaan lapsesi vierellä, täyttäen surusi toivolla.Tänä päivänä minä muistan sinua äiti,
joka uskallat luottaa lujuutesi ja käyttää lempeyttä voimanasi.
Lainattu Maaret Kallion instagram-tililtä.
mekko | KappAhl
nahkatakki | Esprit
laukku | Marc Jacobs
kengät | Aimy
Kuten instaseuraajani ovat tainneet huomata, olen asunut viime päivät tässä kuvien kukkamekossa – niin äitienpäivän, lauantain Helsingissä (ihana ex tempore -reissu) kuin työpäivät toimistollakin. Jo viime keväänä keräsin Pinterest-kansioni täyteen kukkamekkoja, löytämättä kuitenkaan itselleni sitä täydellistä mekkoa mistään. Kunnes pari viikkoa sitten se löytyi, KappAhlista. Mekko, jossa rypytykset ovat sopivissa kohdissa (eivät vyötäröllä), kaulus on kaunis ja hihat pitkät mutta ohuet. Tyttärien mielestä mekko tosin on hieman mummomainen – paitsi nahkatakkiin yhdistettynä… Niin tai näin, olen niin iloinen tästä (edullisesta!) löydöstä. Toivottavasti te muutkin olette, jotka mekon instastoryjeni innoittamina taisitte tilata!? Ainoa minkä mekossa muuttaisin olisin helman pituus, haluaisin sen olevan vielä pidempi. Mutta koska kaikkea ei voi saada niin tällä mennään! Koko toukokuu veikkaan :D
Nyt Greyn Anatomian pariin. Mikäli vielä pääsen tästä työpöytäni äärestä ylös – olen nimittäin aivan jumissa, kiitos juoksulenkkien. Tai lähinnä laiskuuteni venytellä lenkkien jälkeen…
Tosi kaunis mekko – ja niin hyvä löytö! Kangas on kivan ohut, kuultava ja varmaasti sopii kivast lämpimien kelienkin asuksi :) Meinaan tänään uhmata keliä ja laitan oman Prepair-mekkoni päälle tapaamiseen – lenkkareiden kanssa; saa nähdä osaanko olla niissä! Mekot on ihania :)
Eikös! Eikä paljoa maksanutkaan, se paras juttu :) Odotan juurikin niitä lämpimiä kelejä jotta mekkoa voi käyttää ilman sukkahousuja ja tennarit jalassa.
PS. hitsit mä haaveilen kyllä edelleen tuosta sunkin mekosta! Sitä ei vaan missään ole, paitsi Prepairin omilla sivuilla oli ainakin vielä hetki sitten…
Äitienpäivä herättää paljon samoja ajatuksia täälläkin ja ajatukset ovat aina niiden luona, jotka eivät voi olla yhtä onnellisia kuin itse saa olla ❤ Päivä on vaikea yllättävän monelle.
Mekko on ihana ja ihan sun näköinen!
Juurikin noin… siksi en ikinä koe tarvetta korostaa äitiyttä äitienpäivänä. Ihana päivä toki ja ihana muistaa omaa äitiä ja mummeja jne, mutta ymmärtänet mitä tarkoitan :)
Ja kiitti, mekko tuntuukin omalta. Paitsi sellaisenaan toimistolla tulee hieman yöpaitafiilis :D :D
Täällä toinen, joka ei koe tarvetta alleviivata merkkipäiviä… juhlitaan jos juhlituttaa, mutta kalenterin ei tarvitse sanella ajankohtaa :) Mekko on ihana ja rotsin kanssa täydellinen kokonaisuus.
Meitä on siis muitakin kuin minä :) Onhan merkkipäiviä ihanakin juhlistaa mutta me ollaan tuossa niin huonoja… mutta mitäs siitä! Juhlitaan kun huvittaa :)
Ja kiitos, nahkatakin kanssa just kiva tuo mekko! Pitää käyttää koko kesäkin takkia :D Ilman sitä mulla on heti kukkamekossa tätimäinen olo :D
Aivan ihana mekko! ❤ Noita kenkiä taas olen ihmetellyt jo muutaman vuoden 🙈 Leningrad Cowboys -mallia 🤣 Söpöön mekkoon ehkä sopisi aivan toisenlaiset, tennaritkin ja paljaat sääret. Tiedän ettei sää sitä vielä oikein mahdollista, mutta mustat sukkahousut ja kevyt kukkamekko 🤔
Hih ja minä taas rakastan kaikkia kapeakärkisiä kenkiä! En ole vuosikausiin muita käyttänytkään – ellei lenkkareita ja tennareita lasketa. Olin niin iloinen kun kauppoihin ilmaantui pitkän ballerinakauden jälkeen jälleen näitä teräväkärkisiä loafereita, ne on selkästi se mun juttu. Ja tottahan toki, kukkamekkoon sopivat paljaat kintut ja tennarit mutta ei ehkä viiden asteen kelissä :D Enkä malta mekkoa niille kesäkeleille säästellä joten… no can do. Aika monessa inspiskuvassa Pinterestissakin näkyy kyllä kevyen kukkamekon kanssa mustat sukkikset ja bootsitkin jopa… mutta makuasioitahan nämä toki ovat ;)