Tiistai-iltaa! Long time no see… kuvittelin kirjoitelleeni tänne viikonloppuna mutta kappas, onhan siitä jo hieman kauemmin. Päivät (ja viikot!) vain kiihdyttävät vauhtiaan kohti kesää ja niitä varsinaisia rippijuhlia. Juhlia, jotka ovat edelleen aivan vaiheessa ja kutsutkin lähettämättä… Lillanin oharit saivat minut lamaantumaan jotenkin aivan täysin enkä meinaa millään nyt saada hommaa järjestettyä loppuun asti. Vaikka pitäisi ja kiireesti. Kummit ja mummit – älkää huoliko, kyllä me juhlat jossain järkätään :)
Varsinaisia juhlia odotellessa pääsi toinen tyttäristämme viime sunnuntaina jo ripille, ensimmäistä kertaa :) Olimme alunperin sopineet, että tyttäret saavat mennä eri ripareille omien toiveidensa mukaisesti mutta että konfirmaatio ja juhlat olisivat molemmilla yhtäaikaa kesäkuussa, jälkimmäisen tyttären leirin jälkeen. Mutta kas, niin vain tämän meidän ensimmäisen riparilaisen suunnitelmat muuttuivat ja hän halusikin samaan konfirmaatioon oman ripariporukkansa kanssa. Eikä mikään ihme, olisin ollut yllättyneempi jos tätä toivomusta ei olisi esitetty :) Onneksi seurakunnassamme ollaan näemmä joustavia ja sovimme tyttären osallistuvan konfirmaatioon kaksi kertaa. Menneenä sunnuntaina hänet siunasi oma isonen, kesällä sitten kummit. Näin lyhyellä varoitusajalla emme edes harkinneet kummien kutsumista nyt paikalle… varsinkin kun asia järjestyi lopulta näin hienosti.
Ehkä tästä kuviosta johtuen menneen sunnuntain konfirmaatio tuntui hieman hämmentävältä – kun niitä kummeja ei ollut paikalla, eikä mitään juhlia kirkon jälkeen. Tytär singahtikin miltei suoraan kirkosta ystävänsä rippijuhliin, mies golfkentälle ja minä toisen tyttären tanssikisoihin. Mutta onhan tuo oman lapsen konfirmaatio kovin liikuttava hetki, olisinkin kyynelehtinyt vuolaasti jos olisin antautunut tunteiden vietäväksi. Onneksi virret olivat lähes kaikki minulle vieraita sillä vanhat tutut virret saavat minut aina takuuvarmasti itkemään – oli kyseessä sitten konfirmaatio, joulu, häät tai hautajaiset. Tai no onneksi ja onneksi – huomasin nimittäin kaipaavani tuttuja rippikouluvirsiä.
Olo on edelleen hieman hölmistynyt – että nytkö toinen tyttäristä jo pääsi ripille. Rippiristikin käytiin ostamassa lauantaina kauhealla kiireellä :) Onneksi sentään löytyi se mieluinen yksilö. Kummit siis huomio, risti jo hankittu :D
Mennyt viikonloppu oli muutenkin varsin tapahtumarikas… kaksi päivää tanssikisoja, auton (minun autoni) hajoaminen, koiran oksentelu (oli ryökäle onnistunut syömään tyttöjen pikkuhousut…). Nyt koira on kunnossa, auto korjaamolla ja tanssitytöllä kisatuomisina parinsadan euron stipendi junnumuodostelmalla. Tuo voitto tuli hyvään saumaan, juuri ennen tulevan viikon sm-kisoja. Kummasti tuonee uskoa omaan tekemiseen, ihan huippujuttu. Tämän viikon molemmat tyttäret ovatkin tet-harjoittelussa – hauskan erilainen viikko siis meneillään! Tosin koulussa on kuulemma paljon kivempaa kuin töissä… ;)
Nyt uunifetaa ja jakso Suomen Bacheloria, olkoon kello aivan mitä tahansa.
