Sunnuntai-iltaa, varsin harmaata ja sateista sellaista. Vaan kaipa nämä huonommatkin kelit täytyy vain kestää, kauniiden kevätpäivien vastineeksi. Ilmankos tytär kehoittikin minua nauttimaan eilisestä aurinkoisesta päivästä ihan täysillä… oli tainnut tsekata sääennusteet äitiään paremmin. Ja onneksi nautin täysin siemauksin menneestä perjantaivapaastani – Helsingissä. Voi miten keväistä Hesassa nimittäin tuolloin olikaan – ilmakin tuoksui ihan keväältä ja terassit täyttyivät auringosta nauttivista ihmisistä. Omalta osaltani päivän kuitenkin pilasi yksi muutaman lauseen sähköposti.
”Varaus on jostain kumman syystä mennyt ohi ja päivä on varattu.” Tämä yksi ainokainen lause loi aurinkoisen perjantaipäiväni ylle synkän pilven… Olin siis laittanut aiemmin varmistusviestiä tyttöjen tulevien rippijuhlien viettopaikkaan (hotelli Lillaniin) – tarkistaakseni varauksen olevan edelleen ok ja kysyen voisimmeko alkaa suunnitella juhlien tarjoiluja yms. tarkemmin. Arvannette siis mitä tuo lause sai aikaan – aikamoisen harmituksen ja paniikin kahden kuukauden päästä olevista juhlista. Olinhan tähän asti ollut siinä uskossa, että jo marraskuussa tekemäni varaus olisi ok ja saisimme viettää juhlat siellä, missä olin ne jo parin vuoden ajan suunnitellut pitäväni. Muistan kuinka vuosi sitten olin samaisessa paikassa aivan ihanassa By Pilkkeen workshopissa missä mm. stailasimme tilaan juhlakattauksen… muistan miten silloin mietin haluavani tyttärien juhliin jotain hyvinkin vastaavaa…
Mutta ehei, varaukseni oli ilmeisesti kadonnut taivaan tuuliin ja paikka siten tuplabuukattu. Syytän toki itseänikin siitä, etten ymmärtänyt tarkistaa asiaa jo tammikuussa, tai edes helmikuussa. Mutta jotenkin oletin kaiken olevan ok kun kerran sähköpostitse olimme asiasta sopineet. Mutta koska ei varausta, ei myöskään juhlapaikkaa. Eikä hemmetti soikoon aikaa kuin hetki löytää jostain uusi paikka… siinä vaiheessa kevättä kun kaikki ihanat juhlatilat tuntuvat olevan jo täyteen buukattu. Voinette siis kuvitella epätoivon mikä minuun perjantaina iski selvitellessäni vaihtoehtoisia juhlapaikkoja. Olimmehan jo aikoja sitten päättäneet, että juhlat vietettäisiin jossain muualla kuin meillä kotona – jotta koko alkukesä ei menisi stressatessa kodin siivouksen ja tarjottavien suhteen. Sillä stressaan moisia aivan yli kaiken – ja siksi meillä harvemmin mitään juhlitaankaan. Ja vaikka omakotitalossa asummekin, ei meille oikein mahdu kolmeakymmentä ihmistä yhtäaikaa. Ainoa (kuuden hengen) ruokapöytäkin löytyy keittiöstä. Muistan vieläkin elävästi tyttöjen ristiäiset kun suurin osa porukkaa istui eteisaulassamme kodinhoitohuoneeseen johtavilla rappusilla… ei niin kivaa.
Ja kas, juuri viime viikolla löimme töissä lukkoon myös kesälomamme – sillä ajatuksella etten tarvitsisi yhtään lomaa ennen rippijuhlia. Arvannette miten hyperventiloin perjantaina siis myös kesälomista… että öisinkö sitten raivaisin ja puunaisin kotia (niin ja leipoisin) jos juhlat vietettäisiikin meillä… Mikäli kyseessä olisivat omat juhlani, olisin varmasti jo perunut ne kokonaan – mutta koska kyseessä tyttärien juhlat, ei peruminen luonnollisesti tule kuuloonkaan.
Tällä hetkellä näyttäisi onneksi siltä, että rippijuhlagate on järjestymässä parhain päin sillä pääsemme toivottavasti viettämään juhlia yhteen aivan ihanaan paikkaan. Ja tällä hetkellä tuntuu, että saamme juuri sellaiset juhlat kuin toivomme. Vielä en kuitenkaan uskalla hengähtää täysin (enkä nuolaista ennenkuin tipahtaa) mutta eiköhän tämä hyvin lopulta mene… peukut pystyssä! Sen verran olen taikauskoinen, etten vielä kerro enempää – totean vain että vitsit miten ihania ihmisiä maailmassa onkaan ღ
Ps. ennenkuin joku ennättää kysyä niin ei, meille ei tarjottu mitään korvaukseksi kadonneesta varauksestamme. Mutta toisaalta, enpä ole aiemminkaan saanut (en tosin pyytänytkään) mitään korvausta kaikista julkaisemistani kuvista ja jutuista. Elämä on.
Voi miten harmillista! Meilläkin on rippikesä, mutta aiotaan stressata se kotona. Tai meillä on työnjako, äitini hoitaa stressaamisen ja minä teen juhlat. Ihana suunnitella!
Eikös! Mä en millään haluaisi tosiaan stressata kotona… varsinkin kun oltiin toisin suunniteltu. Ja varsinkin kun tosiaan mulla ei nyt ole yhtään lomaa ennen juhlia… Mäkin kyllä rakastan suunnitteluvaihetta mutta se toteutus… en vaan tykkää olla emäntänä – stressaan aivan liikaa! Siitä onko koti siisti, ovatko tarjottavat maistuvia, onko kaikilla mukavaa… perfektionistin ongelma? :) Siksi juhlat muualla olisi enemmän se juttu. Varsinkin kun tosiaan meidän koti ei vaan ole toimiva juhlapaikkana.
Hei, Lillan on ihana paikka, mutta valitettavasti en kuule tätä tarinaa ensimmäistä kertaa… Tuttavapiirissämme kuukausia aiemmin varatut yo-juhlat olivat myös tuplabuukattu, joten ei juhlia, ei pahoitteluja, ei hyvityksiä. Toinen tuttavapariskunta oli varannut paikat aamiaiselle 10v-hääpäiväkseen, mutta Lillan ei ollut auki. Myöhemmin tarkistettuna varaus löytyi heidän kirjastaan, mutta eivät olleet muistaneet ja paikka kiinni (ilmeisesti ei hotellivarauksia=ei tarvetta aamiaiselle). Toisellakaan kertaa ei pahoitteluja, eikä hyvityksiä.
Kuten sanottu Lillan on ihana ja virkistävänä erilainen, mutta parin vuoden aukiolon jälkeen tällaisia mokia ei saisi tapahtua uudelleen ka uudelleen. Ja kun tapahtuu, pitäisi olla pokkaa myöntää virhe ja toimia sen mukaisesti. Pelkkään pahoin, että tällä asiakaspalvelulla Lillanin tarina ei nouse sellaiseen kukoistukseen, mihin sillä olisi kaikki mahdollisuudet.
No johan on kurjia kokemuksia… :( Mähän kuvittelin ensi alkuun, että tämä meidän sattumus olisi ainoa laatuaan mutta mitä enemmän olen nyt kuullut, sitä enemmän tuntuu siltä, että hommat eivät ihan putkeen nykyään Lillanissa mene. Tosi harmillista kun paikka on niin ihana! Ylioppilasjuhlien peruuntuminen kun ei sekään kuulosta ihan pikkujutulta :( Ja nimenomaan, paikalla olisi edellytykset vaikka mihin – mutta palvelun laatu ei voi jatkua tällaisena. Tosi, tosi harmillista kaikin puolin. Mutta ainakin tästä opin sen, että pitää aina varmistaa varauksensa miljoona kertaa…
Onpas kyllä todella huonoa toimintaa yrityksen puolelta! Ikävä kyllä itselläni on hieman vastaavanlainen kokemus samasta paikasta, Silloin totesin, että ainakaan asiakaspalvelu ei siellä ole kovin kummoisella tasolla, joten pitäköön tunkkinsa. Hienoa, että löysitte kuitenkin toisen juhlapaikan.
Voi ei.. sielläkin vastaava kokemus – onpas kurjaa :( Mä niin olisin (sydämeni pohjasta) toivonut, että hommat menisivät Lillanissa eri suuntaan, niin ihana paikkahan tuo on. Niin kauniit hotellihuoneet ja upea miljöö. Huoh.
”Mutta jotenkin oletin kaiken olevan ok kun kerran sähköpostitse olimme asiasta sopineet.” Niin miten ihmeessä sitten on mahdollista, että varaus jostain kumman syystä voi mennä ohi!?! Aika lailla törkeältä ja epäammatimaiselta käytökseltä nyt tuntuu Lillanin puolelta.
No toivottavasti löydätte paremman juhlapaikan.
– Elma –
Sepä se! Ilmeisesti olivat vaihtaneet varausjärjestelmää mutta silti… harmillinen juttu. Minua ei olisi ehkä harmittanut yhtä paljoa jos en olisi jo paria vuotta suunnitellut rippijuhlia ko. paikassa pidettäväksi… mutta kun olin niin asennoitunut tuohon niin… plääh! Ja olisi jotenkin ollut mukavaa viettää juhlia mun synnyinkodin lähellä… mutta kun ei niin ei.
Todella ikävä tilanne! Voin vain kuvitella tunnelmat siellä, kun lukiessakin tuli ihan tuskan hiki.
Toivotaan, että plan B toteutuu kuten olette suunnitelleet ja saatte kauniit ja ikimuistettavat juhlat!
Tuskan hiki! Se mulle nimenomaan tuli viime perjantaina kävellessäni Helsingin kaduilla ja luettuani saamani sähköpostin… Kylmä hiki ja tuskan hiki vuorotellen. Mutta näemmä ei pitäisi ikinä luottaa että hommat menee suunnitelmien mukaisesti – ainakin opin tästä, että aina pitää olla myös se plan B!
Tuskin yhdelläkään yrityksellä on varaa tällaiseen! Aina me kaikki joskus mokataan mutta kyllä yhdestä kerrasta pitää oppia eikä toistaa omia virheitään (niitä näyttää Lillanilla olevan useita) ja johan se on ihan peruskäytöstapoihin kuuluvaa, että osaa pyytää anteeksi ja myöntää virheensä. Hyvä, että tuot asian ilmi ja muut voivat säästyä samalta harmilta ja valita jo lähtökohtaisesti toisen paikan. Lillan oli ihana kun kerran kävin mutta en usko että tarina jatkuu kauaakaan, jos toimintatapa ei pian muutu.
Juurikin tuo, samaa mietin. Kun ei ilmeisesti ole kyse vain tästä yhdestä kerrasta. Tosi harmillista :( Lillan on niin kaunis ja ihana paikka… ja voi kuinka olen haaveillut joskus yöpyvänikin siellä… Olin myös suunnitellut kuinka osa juhlavieraista voisi majoittua Lillanissa… mutta tuskinpa sittenkään. Olen nyt saanut kaksi pahoitteluviestiä, mutta jotenkin edelleen ihmettelen ettei mitään tarjota hyvitykseksi. Paitsi mahdollisuutta viettää juhlia heillä eri päivänä… Vaikka eipä ne hyvittelyt tapahtunutta mitenkään korvaisi – ehkä jollain tapaa paremman mielen olisivat voineet tuoda.
Asioilla on taipumus järjestyä! Aikaa on vielä paljon. Luota hyvään niin se myös toteutuu! Juhlavalmistelut ovat inspiroivia. Toiveikkain terveisin Tuija
Joo onhan tässä onneksi kaksi kuukautta aikaa! ONNEKSI! Tosin aikahan tunnetusti kiitää ja mulla on jotenkin tällä hetkellä sellainen olo, etten jaksa edes ajatella koko asiaa… ärsyttää ja harmittaa vielä niin paljon. Mutta eiköhän asiat järjesty – elleivät muuten niin istutaan sitten noilla meidän kodinhoitohuoneen rappusilla :D Ja siivotaan öisin ennen juhlia koska ei lomaa…
Kuulostaa juuri omalta karseimmalta painajaiselta mitä voi olla. Tosi törppöä toimintaa, toivottavasti löydätte toisen juhlapaikan jossa kaikki sujuu.
Eikös… edelleen harmittaa kyllä tosi paljon! Myöskin Lillanin puolesta! Ja sen vuoksi että olen paikasta niin paljon pitänyt. Plääh. Kaikki kivat paikat tuntuvat olevan jo varattuina… mutta yksi ihana kuvio on kehitteillä – en uskalla siitä vielä puhua jos siitä ei tulekaan mitään. Peukut pystyssä kuitenkin :)