”Hair gets lighter, skin gets darker…”. Nämä ainakin pitävät tänä (helle)kesänä paikkansa. Tosin enää en jaksa auringossa istua samaan tapaan kuin alkukesästä eli rusketus ei tästä kyllä enää syvene – eikä tarvitsekaan. Hiukset sen sijaan vaalenivat eilen (auringon lisäksi) kampaajan toimesta.

Kuviin ei ihan sitä oikeaa sävyä saa mutta jälleen laitettiin kirkkaanvaaleiden raitojen lisäksi ruusukultaa… livenä näkyy hennon vaaleanpunaisina raitoina kaiken muun seassa. Hiukset myös lyhenivät yllättävän paljon, erityisesti niskasta ja toiselta sivulta. Enpä olisi vielä vuosi sitten uskonut, että minusta kuoriutuu se lyhythiuksinen Marja :) Saati että viihtyisin näin hyvin lyhyissä hiuksissa. Edelleenkin vain juostessa ja jumpatessa kaipaan sitä ponnaria – tuosta kaipuusta en taida siis päästä ikinä eroon. Mutta muuten en kaipaa ohutta liehulettiäni kyllä yhtään! Toki ihailen upeita paksuja long bobeja, kauniita lettikampauksia ja nutturoita mutta kun tosiasia (ohuet hiukset) on se mikä on niin veikkaisin pysyväni lyhythiuksisena koko loppuelämäni. Aika näyttää :)

Näillä hiuksilla pärjäänkin kivasti koko loppuloman, vielä yhdet (kummipoikamme) rippijuhlat sekä koko loppukesän. Loppuloman suunnitelmat pitäisi pikkuhiljaa lyödä lukkoon jotta viimeiset kaksi viikkoa eivät menisi pelkästään helteitä ihmetellessä. Tänään lieneekin suunta mökille ja loppuviikon taidamme viettää Helsingin suunnalla. Ensi viikolla tanssitytöllä alkaakin jo syyskauden aloittava tanssileiri joten tuo viikko mennee puhtaasti kotioloissa. Nyt siis pakkauspuuhiin jotta päästään lillumaan uimapatjoilla mökkijärvelle! Että rakastan näitä kelejä! Vaikka eihän tämä pitkä helle hyvää tee, sen enempää vanhuksille kuin eläimillekään. Mutta itse nautin tästä edelleen täysin siemauksin – ihme kyllä meidän talokin on säilynyt yllättävän viileänä ilmalämpöpumpun toimimattomuudesta huolimatta.

hiukset mun elämä