Lauantaita savosta mummiukkilasta! Kaikki muut lienevät ruokalevolla muikkukukon (niin hurjan hyvää!) jälkeen. Minä ajattelin sen sijaan saada postauksen verran jotain aikaiseksikin. Kun en edelleenkään niitä päiväuniakaan osaa nukkua. En ole osannut ikinä, en vaan kaipaa unta keskellä päivää :)
Viime postauksen kommenteissa minulta kysyttiin miksi ihmeessä olemme muuttaneet (vaaleanpunaiseen) hirsitaloon jos en hirsiseinistä kerran pidä. Hyvä kysymys. Se sama mitä olen usein menneinä vuosina itsekin pohtinut ja asiasta täälläkin kirjoittanut. Etsimmehän ennen tyttöjen syntymää lähinnä valkoista, modernia kivitaloa… kunnes päädyimme katsomaan vaaleanpunaista hirsitaloa. Ja jostain syystä päädyimme sen ostamaan, hirsiseinistä huolimatta. Syytän tuplaraskaushormoneja :) Ehkä hirsiseinien luoma kodikas tunnelma tuntui silloin raskaana ollessani juurikin oikealta. Mene ja tiedä.
Mutta en vaan voi sille mitään, että nykyään nuo (puunväriset) hirsiseinät tuovat pikemminkin mökkifiiliksen – sellaisen mitä en kotona haluaisi välttämättä tuntea. Ja ehkä juuri siitä(kin) syystä huomaan haaveilevani jostain aivan toisenlaisesta kodista. Juurikin siitä kivitalosta, mitä silloin aikoinamme etsimmekin. Jostain modernimmasta ja selkeämmästä kokonaisuudesta. Valoisista, avarista tiloista ja ennenkaikkea isoista ikkunoista. Talosta, jossa ei olisi mitään liikaa. Ei turhia askelmia sinne tänne (kuten meillä nyt) eikä mitään turhia aulatiloja (kuten meillä nyt). En siis edes haaveile mistään jättisuuresta talosta vaan lähinnä sellaisesta järkevän kokoisesta, kompaktista kokonaisuudesta. Ja sitten siitä hirsiseinäisestä, kodikkaasta mökistä järven rannalla…
Löysin Bo LKV:n sivuilta kuvia parista sellaisesta talosta, jotka tällä hetkellä kolahtavat ja lujaa. Nuo ikkunat ennen kaikkea! Ihan kokovalkoisesta kodista en kylläkään haaveile – lattiat saisivat olla vaikkapa sellaista vaaleaksi harjattua tammea ja eteinen sekä kosteat tilat kauniinharmaata mikrosementtiä… Talon modernia ulkoasua pehmentäisin talonpoikaissohvalla ja vanhoilla kaapeilla…
…
Nuo lattiat ovat niin täydelliset!
All photos via Bo LKV
Sellaisia siis mun haaveet, olleet jo pitkän aikaa. Haaveilen toki myös siitä vanhasta kansakoulusta tai pappilasta – sekä kaupunkiasunnosta vanhassa kivikerrostalossa korkeine huoneineen… Ja nyt mulla soikin sitten loppupäivän mielessä tuo Riki Sorsan haaveissa vainko oot mun.
Leppoisaa ja lämmintä lauantain jatkoa! Täällä muut heräilevät, joten seuraavaksi iltapäiväkahvit ja sitten pitää kuulemma lähtee käyttämään tyttöjä ja Väinöä uimassa :)
…
Siis, en kestä, olivatpa ihania.
Hei Marja!
Ymmärrän hyvin ajatuksesi.
Rakensimme kivitalon, joka oli unelmamme.
Olemme asuneet siinä useita vuosia.
Nyt kaipaan vähemmän neliöitä ja helppoa asumista.
Haaveilemme nyt muutosta kivaan kerrostaloasuntoon Helsinkiin. Palvelut lähellä, samoin julkinen liikenne ja elämisen helppous kerrostalossa.
Ainahan saa haaveilla, haaveilu tekee hyvää.
Joskus ne haaveet voi jopa toteuttaa.
Kiva blogi sinulla.
Hupsista keikkaa…katsoin ensimmäistä kuvaa ja luin aloituksesi ”Lauantaita savosta mummiukkilasta!” Hetken halusin olla teidän mumminne, sillä luulin tuota siellä otetuksi;)
Tykkään blogistasi, se on niin elämänmakuinen.
:D :D voi vitsit olisipa kohtalaisen hulppea mummila! Tosin niin on mummiukkilakin hulppea, omalla tavallaan. Sellainen iso, keltainen maalaistalo :)
Hei
Ihan niin kuin Lilja jo kirjoittikin: saahan sitä aina haaveilla. Oletko käynyt kyselemässä pitääkö hirren pinta todella hioa ennen käsittelyä. Omakotitalossamme maalasimme vanhat puukatot valkoisiksi ja hyvin onnistui hiomattakin. Ohjeen sain maalikaupasta.
Kannattaa käydä kysymässä.
Meillä tehtiin remonttia muutama vuosi sitten ja silloin kyseltiin ja selviteltiin saisiko hirret käsiteltyä valkeammiksi ilman hiomista mutta ei tuntunut onnistuvan. Nuo hirret on alunperin käsitelty jollain aineella niin ettei niihin tartu sitten mikään päälle… ilman kunnollista hiomista. Mutta toki asiaa ei sitten sen enempää lähdetty selvittämään muutamien epäonnistuneiden kokeilujen jälkeen. Ehkä mä voisin vielä jostain kysellä! Umpipeittoon edes minä en hirsiä haluaisi maalata mutta käsitellä jollain tapaa valkeammiksi kyllä.
Mietin usein, miksi ihmismieli on niin kummallinen, että on vaikea olla tyytyväinen siihen mitä itsellä on. Miheni toistaa usein isovanhempiensa sanomaa: Tyytyväisyys on elämän onni. Pyrin olemaan tyytyväinen saamaani, vaikka haaveilen myös muunlaisesta kodista. Itse talo ja huoneratkaisut ovat täydelliset, eikä naapuritaloja lähellä, mutta ympäristö harmittaa: tie, melu, kalliotontti, eikä pihalle paista juurikaan aurinko sekä alueen hoitamattomuus. Saman tasoista kotia on vaikea löytää kivalta paikalta. No, blogisi on hyvä ja sitä on kiva lukea hirsiseinistä piittaamatta. Asetelmat, asut ja ruokapostausten kuvat ovat upeita ja sinä itse myös. I like !