Sunnuntai-iltaa. Jossain määrin haikeaa sellaista, sillä kesäloma alkaa osaltani olla ohitse. Niin nopeasti on mennyt jälleen tämä(kin) kesä – aivan liian nopeasti! Onneksi olen sentään päässyt molemmilla parin viikon lomapätkillä lomamoodiin – en ole ajatellut työasioita kertaakaan. Tämä toinen lomapätkä on tuntunut jopa yllättävän pitkältä vaikka olenkin viettänyt sen pääosin kotona. Tai no, haettiinhan me tuo auto Tukholmasta, käväistiin asuntomessuilla, sekä päivän reissulla niin Hesassa kuin Turussakin. Ehkä siinä onkin juuri se salaisuus – ne pienet reissut ja muuten kotona perushääräilyä? Niin tai näin, tänään on muistettava laittaa puhelin herättämään ja kaivettava työläppäri esille. Lomaltapaluuta helpottaa tieto siitä, että mulla on edelleen yksi (viime kesän) lomaviikko jemmassa. Josko sitä syksyllä pitäisi päivän lomaa kerrallaan (ja tekisi päiväreissuja) aina yhden per viikko… let´s see.
Tähän kesään mahtuivat sentään pitkästä aikaa yhdet juhlatkin. Eilen vietimme nimittäin sukulaispoikamme rippijuhlia. Kylläpäs olikin mukavaa nähdä miehen lähisukua, myös jenkeistä paikalle matkustaneita! Olen tainnut aiemminkin mainita kuinka meillä molemmilla on suht pienet (lähi)suvut joten sukujuhliakaan emme kovin usein pääse juhlimaan. Miehellä on sentään kaksi veljestä ja muutama serkku, toisin kuin minulla – ainoiden lapsien ainoalla lapsella. En siis itse omista yhdenyhtä serkkua, enkä kovin montaa pikkuserkkuakaan. Siksi iloitsenkin aina näistä miehen suvun juhlista ja tapahtumista. Onneksi ensi kesänä onkin sitten tiedossa tyttöjen serkkupoikien rippijuhlat – ja sitä seuraavana kesänä jo meidän tuplapulman vastaavat ღ
Perhepotretit jäivät jälleen kerran ottamatta – ollaan kyllä ehkä maailmankaikkeuden huonoimpia muistamaan sellaisia… Mutta pakotin tyttären ottamaan muutaman kuvan meikäläisestä juhlien jälkeen, ihan sen kunniaksi kun kerrankin mulla oli sentään hieman korkoa kantapään alla ja jotain juhlavampaa yllä :) Koska kovinkaan moni mekoistani ei mahdu ylleni tällä hetkellä (voihan kesäkilot ja juoksujalan vipattamattomuus!), olinkin iloinen kun tuo musta mekko mahtui sentään päälle. Olen ostanut kyseisen mekon vuosi sitten aivan totaalisena heräteostoksena Marks & Spencerilta. Muistan edelleen kuinka olin Hesassa ystäväni kanssa ja kuinka juuri poislähtiessämme huomasin kyseisen mekon, ja ostin sen samantien – sovittamatta. Ja yllättäen tuo istui ylleni suhteellisen hyvin. Heräteostos, jolla taidan juhlia vielä monet muutkin juhlat.
,…
Sellaista tähän viikonloppuun. Tänään olenkin vain ollut, lukenut kirjaa ulkona auringossa, pessyt pyykkiä, hieman vaihdellut sohvatyynyjen paikkoja… Niin ja päättänyt yrittää säilyttää tämän tietyn kesäfiiliksen vaikka töihin palaankin. Yritän ajatella olevani lomalla vaikka töissä käynkin – tai jotain siihen suuntaan :D Jospa tuo onnistuisi ainakin siihen asti kun tyttöjen loma on ohitse. Sitten vasta alkaa se oikea arki. Ja itseasiassa pakko myöntää, että ihan hieman huomaan jo (salaa) odottavani kauppoihin ilmestyviä uusia syysvaatteita… Itse syksyä en vielä odota kyllä yhtään! Hellejaksoa mieluumminkin pliis!
…
Onpa kivan näköinen mekko :)
Eikös! Tykkään tuosta korkean kauluksen, hihattomuuden, helman ja taskujen yhdistelmästä. Sellainen rento mutta sopivasti juhlava mekko :)
Nätti mekko ja mekon kantaja.
Voi kiitos Kastehelmi ღ
Ihana mekko! Ja uusi huivi? Sulle sopii kyllä tosi kivasti tuon malliset mekot. Kivaa töihinpaluuta. Omat ajatuksetkin alkavat pyöriä töissä. Mielenkiintoinen syksy tulossa ja vietetyt 4 vkoa tehneet kai jo tehtävänsä. Ensi viikko on vielä lomaa. Huomenna suuntaan extempore reissulle Mikkeliin serkun ja tädin kanssa. Ajattelin että en asuntomessuille mene mutta kun tilaisuus tuli, pitihän siihen tarttua.
Eikös olekin aika kiva heräteostokseksi, mekko siis. Ja joo huivikin suht uusi kyllä…
Täällä eka työpäivä takana ja johan oli tahmeaa… mutta näemmä päivästä selvisin :) Vatsani ei tosin oikein meinaa toeta istumisesta – turposi ihan palloksi eikä edes combatissa helpottanut. Päinvastoin, turposi lisää ja nyt on ihan kaamean epämukava olo. Toivottavasti helpottaa huomiseen mennessä!
Mitäs tykkäsit asuntomessuista? Ainakin sun instassa näkyi tuttuja taloja :)
Kauniina olet ollut juhlissa! <3
Kiitos Kerttu ღ Pitäähän sitä kun juhlia niin harvoin meidän kohdalle osuu.
Tosi kauniita kuvia sinusta!
Kiitos Laura ღ Tytärkin ihmetteli kuinka hyvin kuvat lopulta onnistuivat.. vaikka intoa kuvata (tyttärellä siis) ei ollut sitten yhtään :D
Näytät kauniilta ihanassa mekossasi! Pitkät, sirot sääret tulevat hyvin esiin tuossa mekossa.
Mekin saimme juhlia viime kuussa veljenpoikani rippijuhlia. Meillä on sellaiset ensi kesänä. Sukujuhlat ja -perinteet ovat kivoja.
Voi kiitos ღ Sääret onkin kutakuinka se ainoa asia mihin olen aina ollut tyytyväinen. Paitsi voi kaameaa, olen ollut huomaavivani itselläni ensimmäisiä suonikohjuja :O En ehkä kestä…
Ja kyllä, sukujuhlat on tiettyyn rajaan asti kivoja! Kun niitä on harvakseltaan (kuten meillä), tuntuvat ne entistä merkityksellisemmiltä.
Super kaunis mekko, siis sun mekkojenhan pitäisikin olla just tuon mallisia. Ne sopivat vartalollesi täydellisesti! Kellohelma ei todellakaan ole kaikille paras juttu, mutta sinulle on! Mukavia päiviä töihin ja kauniita kesäiltoja kotiin työpäivän jälkeen.
Voi kiitos! Harvoin ostan mitään sovittamatta ja jahkailematta mutta tuon mekon kanssa niin kävi. Ja hyvä niin :) Hieman tuokin pahus meinaa kiristää mutta josko muutama kesäkilo karisisi syksyn tullen. Mä en ole oikeastaan ikinä käyttänyt tuon mallisia mekkoja, enkä kellohelmoja mutta sopiihan tuo ainakin paremmin kuin sellainen malli missä esim. rypytystä vyötäröllä. Kun omistaa perintökalleutena alavatsan, sopii harva mekko oikeasti päälle. Kotelomekotkin on mulle pitkälti no no ellei niissä satu olemaan juurikin sopiva leikkaus. Tai kynähameet… ei mitään tsäänssiä käyttää tällä kropalla. Mutta onneksi on nyt tämä mekko :)
Kiitos samoin, sinne myös mukavia päiviä ja toivottavasti aurinkoa myös! Niitä luvattuja helteitä odotellessa… :D