Myöhäisiltaa, ja terveisiä asuntomessuilta! Aamulla puhelimen herättäessä viiden jälkeen mietin kyllä kahdesti miksi ihmeessä halusinkaan väkipakolla lähteä asuntomessuille… mutta olihan siellä taas kiva käydä. Kuten aina. Mies golfasi läheisellä kentällä ja minulla oli monta tuntia aikaa kiertää messualue läpi. Vaan kuinkas kävikään – kiirehän mulle lopulta tuli. Kiitos pitkien jonojen sekä kesken päivää yllättäneen vesisateen (kuka nyt sateenvarjoa mukaansa ottaisi…).
En kyllä ymmärrä, miksen minään vuonna onnistu menemään asuntomessuille silloin kuin muutkin bloggaajat… Pressipäivänä kun olisi saanut hieman rauhallisemmissa tunnelmissa ottaa kuviakin. Nyt kun oli kuljettava jonon mukana, en paljoa kehdannut pysähtyä tientukoksi kuvaamaan. Ja kuvasaaliini olikin sitten sen mukainen. Äsken sainkin miltei itkupotkuraivarit kun totesin lähes jokaisen kuvani olevan heilahtanut tai muuten vaan aivan epätarkka. Samaa totesin edellispäivän mustikkapiirakasta ottamistani kuvista – epätarkkoja kaikki! Tuli miltei tunne, että ehkä mun aikani on nyt tullut pistää kamera naulaan ja blogipillitkin pussiin. Kun ei enää kuvatkaan onnistu.
Toisaalta, en kyllä ollut aikonutkaan tehdä mitään kattavaa messupostausta täällä blogissa – niin paljon postauksia asuntomessuista on jo ennätetty tehdä, niin upeilla kuvilla varustettuna. Mietin jo hetken onko edes mitään järkeä lähteä itse messuille kun olen jo nähnyt niistä niin paljon kuvia. Mutta sitten taas toisaalta, on ihan eri asia nähdä itse kaikki talot ja sisustukset omin silmin. Messualuetta rajaavasta upeasta järvimaisemasta puhumattakaan. Niinpä kiertelinkin messuilla ihan omaksi ilokseni – räpsien (todellakin näemmä räpsien!) kuvia sellaisista jutuista, mitkä omaa silmääni miellyttivät. En kuvaten kokonaisuuksia. Vaikka sellainenkin olisi taatusti mukavaa – muulloin kuin ruuhkaisena messupäivänä.
Niin tai näin, tykkäsin niin messualueesta kuin monesta talosta. Voi kuinka rakastankaan lattiasta kattoon asti ulottuvia ikkunoita ja sitä valon määrää mikä monessa talossa ikkunoista sisälle tuli. Samoin pidän siitä avaruudesta mikä syntyy kun keittiö, ruokailutila ja olohuone on yhtä suurta tilaa, suurine ikkunoineen – monessa asunnossa tuntui kuin tila olisi jatkunut aina kauas järvelle asti. En oikeastaan osaa sanoa yhtä lempikohdettani, yhtä täydellistä taloa sillä monessa kokonaisuudessa oli jotain kivaa. Jossain taloissa ulkomuoto sykähdytti aivan erityisesti – näistä mainittakoon Sunhousen Talo Vahvaselkä, Mammuttikodin Kotikontti ja Honkarakenteen HONKA ink. Yllättäen jokainen lempitaloistani taisi olla musta. Sisustuksessa suurimmaksi suosikikseni nousi Mikko Toppalan sisustama Design-talo Pala (josta Fridan blogissa aivan mielettömän upeita kuvia). Muutenkin pidin edellämainitusta talosta kovasti! Selkeästi minua tänä vuonna miellyttivät kaikki realistisen kokoiset ja suht realistisen hintaisetkin kohteet.
…
Että tällaisia kuvia ja tunnelmia tänään… Oikein harmittaa kun moni lempinäkymistäni ottama kuva on niin epätarkka etten viitsi lisätä niitä tänne blogiin ollenkaan. Mutta aina ei näemmä voi voittaa. Onneksi on nyt sitten toisaalta ne kaikkien muiden postaukset ja lehtijutut – pitää ottaa niistä parhaimmat ideat talteen!
Ainiin, on vielä pakko mainita yksi seikka, mihin kiinnitin messuilla erityisesti huomiota. Miksi ihmeessä ihmisten on pakko aina mainita ääneen ne kaikki negatiiviset jutut, ne yksityiskohdat mitkä eivät messutaloissa miellyttäneet? Ehkä minulla vain oli aikaa (yksin kierrellessäni) kuunnella enemmän muiden kommentteja mutta mieleen jäivät monet hassut kommentit tyyliin kuinka eräskin upea kylpyhuone oli aivan kertakaikkiaan kehno kun sieltä puuttui naulat pyyhkeille… Sellaisia pikkujuttuja, joihin en itse kiinnittänyt mitään huomiota kokonaisuuksia ihmetellessäni. Jos joku talo ei miellyttänyt omaa silmääni, jätin kuvat ottamatta ja poistuin talosta vähin äänin. Ja toki saa sanoa ääneen jos jokin ei omaa silmää miellytä mutta aina kannattaa miettiä kaksi kertaa miten asian ääneen ilmaisee…
Mutta nyt kuulkaas unten maille ja kiireesti! Huomisaamuna kun on jälleen tiedossa varsin aikainen herätys ja suuntana (toivottavasti aurinkoinen) Turku! Kiitos tuhannesti antamistanne Turku-vinkeistä, niistä tulee olemaan huomenna iloa! Taidan kuulkaas jättää kamerankin kotiin huomenna! Palaan viimeistään viikonloppuna vastaamaan viimeisimpien postauksien kommentteihin muutenkin, pahoittelen, että vastaaminen hieman laahaa perässä. Lomamoodissa sekin :)
Ps. terkkuja Kuistin kautta -blogin Heidille, olipa mukavaa tavata ღ
…
Muutaman bloggaajan asuntomessupostauksen lukeneena voin sanoa että älä yhtään häpeile kuviasi. Ainakin näissä blogiin päätyneissä on mielestäni vangittu enemmän tunnelmaa kuin joissain hienoissa kokonaiskuvissa. Sain lisää intoa mennä ehkä itsekin paikan päälle.
Voi kiitos Henna. Nämä olikin tosiaan ne kutakuinkin ainoat onnistuneet otokset :) Otokset, joista ei tosiaankaan saa minkäänmoista kokonaiskuvaa messuista – mutta se ei kyllä ollut mulla tarkoituksenakaan. Tai no, olisihan sitä ollut kiva esitellä isompia kokonaisuuksia mun lempikohteista jos ne muutkin kuvat olisivat onnistuneet.. heh :)
Hyvät kuvat! Ei mitään vikaa näissä ? itsekin mietin ihan samaa, etten ehkä edes yritä tehdä messuista blogiin postauksia kun niin upeita on jo muissa blogeissa nähty. Kiva sinne on mennä kuitenkin! Kurjaa tuo negatiivinen kommentointi, samaa oli minusta viime vuonna Seinäjoella. Itse en kyllä siihen halua sortua yhtään! Enkä kyllä usko että mitään syytäkään moiseen olisi, upeita kohteita koko messut täynnä! Innostun yleensä niin monesta, että on melkein helpotus jos en nyt ihan kaikesta tykkää :D
No juuri noin mäkin ajattelin. Että kiva itse mennä ja nähdä – kuvista kun ei kuitenkaan ikinä hahmota kokonaisuutta! Ja hei juurikin noin, mikä helpotus ettei jokaikinen talo ollut se oma unelmien koti :D Ja sitäpaitsi, jos ei katsoisi talojen sisustusta vaan ihan puhtaasti pohjia yms. niin silloin mielipide saattaisi ollakin ihan eri…