Lauantaipäivää tien päältä! Täällä ollaan ajelemassa kohti Lahtea. Laukussa mukana neljä (!!) eri mekkoa koska en kertakaikkiaan vielä aamullakaan osannut päättää minkä laitan päälleni… Miten niin päättämätön luonne? Yläkuvassa näkyvä pitsimekko olisi ollut se mieleisin vaihtoehto mutta kappas, eihän tuo mahtunut päälle sitten mitenkään päin… tai mahtui mutta vetoketju ei mennyt kiinni eikä mekkoa meinattu saada pois päältäni sitten millään :D Pitsimekkoa en siis pakannut mukaan…
Entäs alemmassa kuvassa näkyvä hihaton kapea mekko… sen pakkasin mukaan sillä se on oma kakkossuosikkini. Tai olisi ellei mekko olisi aivan turkasen sähköinen. Epäilen siis etten päädy myöskään kyseiseen vaihtoehtoon… harmi sinänsä.
Päätynen siis ihan alimmassa kuvassa näkyvään leveähelmaiseen, korkeakauluksiseen ja taskulliseen tapaukseen. Muuten hyvä mutta näytin toisen tyttären mielestä mekko ylläni ihan kansantanssijalta (älkää kysykö miksi… :D). Mekko myös imee puoleensa ihan kaikki mahdolliset hiukset ja karvat joten tarrarulla pitänee muistaa ottaa illalla ravintolaankin mukaan.
…
Entäs ne pari muuta mukaan pakattua mekkoa.. ovat sellaisia perusmustia pitkähihaisia versioita. Ainakin on siis mistä valita. Heh. Totesinkin eilisiltana vaatehuonettani tutkiessani, että ainakin mulla on mustia mekkoja enemmän kuin riittävästi. Mutta mitä ihmettä teen niillä kaikilla kun eivät kerran mahdu päälle tai ovat muuten vain epäsopivia… Suurin osa taitaa lähteä seuraavalle kirppiskierrokselle. Pitsimekon tosin säästän motivaatiomekkona – tavoitteena mahtua siihen kesään mennessä. Mieluummin sen verran hyvin, että pystyn hengittämään ja istumaankin mekko ylläni… ;)
Onneksi sentään huivi, kengät ja pikkulaukku oli helppo päättää… niitä kaikkia mukana vain yhdet.
Oikein mukavaa viikonloppua kaikille! Voi kunpa keli kirkastuisi päivän mittaan sillä kohteessa kuulemma sataa vettä… eikä tullut mieleenkään pakata mukaan sateenvarjoa. Tammikuussa.
…
Hei! En ole ennen kommentoinut, vaikka ahkerasti blogiasi seurailen ja kuviasi ihailen. Nyt vaan on pakko, eli tervetuloa tänne Lahteen! Sää on pilvinen ja plussan puolella. Kaikki mekkosi näyttävät päälläsi taatusti upealta, mutta se oma tunne on kaikkein tärkein.
Oikein mukavia syntymäpäiväjuhlia, pikkutunneilla ei enää vaatteita mieti. Taidatte olla menossa Ravintola Roux:iin :o). Jos näin on, luvassa on loistavia makuelämyksiä!
No mutta parempi myöhään ;) Ja kiitos, oli kiva visiitti vaikkakin aika lyhyt. En pahus ennättänyt kierrellä missään muualla kuin Petit St. Louisissa ja Millan putiikissa. Ja kyllä, arvasit oikein – Ravintola Rouxissa söimme todella hyvän menun! Aivan loistava ravintola!
Toi pitsimekko on niin ihana, sulta inspiroituneena sen aikoinaan ostin. Mulle kävi niin, että se istui kun hansikas aluksi, mutta sittemmin paino on laskenut -10 kg niin nyt mekko on mukavan väljä :0)
No mä mietinkin perjantaina, että mahtuukohan mekko vielä sinulle :) Mutta voi ryökälettä, mahtuu siis ja hyvin mahtuukin! Oon kyllä niiiiiiiiin kade! Millä olet saanut kymmenen kiloa tippumaan? Kyselee nimim. tahtoo mahtua pitsimekkoonsa :D
Moikka, siinä oli apuna vuosi sitten sairastettu parin kuukauden flunssa kierre, jonka aikana lähti viisi kiloa ja siitä sitten innostuin lisää tiputtelemaan. Syön oikeastaan samanlaisesti, mutta olen antanut itselleni luvan herkutella vain viikonloppusin ;(. Lisäksi olen vain lisännyt lähinnä hyötyliikuntaa.
Kyllä se mekko vielä sullekin tulee sopimaan :)
Mukavaa viikon aloitusta!
No ilmankos mä en laihdukaan kun en ikinä ole flunssassa… ei vaiskaan, arvostan kyllä terveyttä!! Mutta en pistäisi pahakseni viiden kiloa katoamista. Pakko päästä tuohon samaan eli herkkuja vain viikonloppuisin! Ja paljon hyötyliikuntaa! No sitä toki tuon koiran kanssa tuleekin…
Musta mekko on aina varma nakki. Sähköisyyteen minulla on antaa yksi toimiva vinkki. Laita sumutepulloon loraus huuhteluainetta (käytän LV:tä, koska se on tuoksuton) ja reilu loraus vettä, ravista ja sumuta mekko sekä sisä-että ulkopuolelta edellisenä päivänä, niin mekko ehtii kuivua. Ainakin itselläni tämä niksi on auttanut taistelussa sähköisiä vaatteita vastaan. :-)
Musta mekko on helppo ja varma valinta, I agree :) Ja hei kiitos vinkistä! Miten en tuota muistanut… enkä kyllä nytkään kokeillut sillä päädyin alimman kuvan mekkoon.
Kauniita mekkoja sinulla on vaihtoehtoina.
Täälläkin on kaappien läpikäynti kirpparia varten menossa. Oma huomioni taas oli ettei minulla ole yhtään pikkumustaa kaapissani, tosin niitä tilaisuuksiakaan ei taida tällä hetkellä juuri olla, missä siihen voisi pukeutua. Musta ei värinä käy minulle, mutta juhlavahkolle mekolle on siis aukko.
Onko se toimiva vaatekaappi vain suuri illuusio vai onkohan joku oikeasti saanut sellaisen koottua?
Kauniita kyllä, vielä kun sopisivat päällekin :D Sinulla on siis päinvastainen ongelma kuin minulla – minulta kun löytyy noita mustia mekkoja ihan liikaakin. Mutta silti tuntuu, ettei yksikään niistä oli Se Täydellinen Pikkumusta. Yksi täydellinen pikkumusta mulla kyllä on mutta se on olkaimeton ja liiankin hieno ravintolaillalliselle… eikä seKÄÄN mahdu tällä hetkellä päälle. Hohhoijaa, pitäisköhän tehdä asian eteen jotain!
Ja niin totta… minua myös kiinnostaisi tietää onko toimivat vaatekaappi vain haavetta ja suurta illuusiota! Ainakin meikäläisen kohdalla taitaa olla… vai johtuuko tuo vain siitä, etten ikinä ole tyytyväinen vaatteisiini? Ihan sama mitä siellä vaatehuoneessa on, mikään ei näytä kivalta.
Ei voi olla ettei sulle mahdu, kuvistasi päätellen olet kuin pajunvitsa??! Kasvotkin niin sirot, samoin raajat. Itse olen semmoinen pölkky joka ei kiloakaan pysty piilottamaan kun valuvat kaikkialle! ;D
Oma olo on tällä hetkellä aivan kauhea, työpaikan vaihdon jälkeen vuosi sitten on tullut muutama kilo kuin huomaamatta – hyötyliikunta väheni merkittävästi – ja joulun suklaaorgiat ei ainakaan auttaneet. Tuntuu lannistavalta kokeilla sellaisia venymättömiä ”mittahousujani”; vaa’alla en käy mutta mulla on yli 10 vuotta vanhat housut jotka on lahjomattomat. Valitettavasti. Tälläkään kertaa en osannut odottaa etteivät tosiaan mene edes kiinni! En jotenkaan huomannut muista vaatteista paisunutta uimarengasta ja takapuolta. Mieliala seilaa itseinhon, raivon ja alakulon ihanaa vuoristorataa. Eikä sokerihimo tahdo irroittaa otettaan millään!
Miten tästä etiäppäin, ilmeisesti viileän rauhallisella ruokavalion viilauksella, jos jotain niin sen olen oppinut etten edes koeta kokonaan viikonlopun herkkuja pois. Kunhan edes arki pysyisi ilman nameja.
tsemppiä meille, vaikka omiin silmiini näytät mallimittaiselta. :)
Oivoi pajunvitsa on meikäläisestä kaukana. Juuri jumpalla katselin kuinka kaikista topeistakin alkaa jo pelastusrengas auttamatta näkyä :( Ylimääräiset kilot ovat siis jakautuneet koko kroppaan mutta enin osa tuntuu kertyvän tuohon keskivartaloon… Kasvoni ovat sen verran pitkän malliset, että niissä ei pyöreys ihan heti näy. Ja jos johonkin niin jalkoihini olen aina ollut suht tyytyväinen – ne kun ovat yllättävän sirot muuhun kroppaan nähden ;)
No mä koin tuon saman tunteen sovitellessani mustiaa mekkojani :( Parista mekosta kun ei vetoketjua saanut ollenkaan kiinni… siinä vaiheessa meinasi itku kyllä päästä! Ja vaikka kuinka päätänkin mahtuvani mekkoihin taas pian niin miksi ihmeessä silti sorrun herkuttelemaan?! Ja juurikin noin, täällä myös niin itseinho kuin alakulokin on varsin tuttua.
Pitäisi vain ottaa itseään niskasta kiinni ja yrittää saada herkuttelut rajattua viikonloppuihin – eikä silloinkaan vetää övereitä kuten mulla on aina tapana. Eilenkin kiskoin 300 g irtokarkkeja ihan tuosta vaan… Mulla kun ei ole sellaista kultaista keskitietä herkkujen suhteen vaan syön kaiken mitä tarjolla on. Se on ehkä se minun suurin ongelmani!
Tsemppiä siis sekä sinne että tänne!
Tämä on ehkä vähän hassu viesti, mutta minä en omista yhtään mustaa siistiä mekkoa. Jos siis haluaisit luopua tuosta pitsisestä ja olisi mitään mahiksia minun romuluisen siihen mahtua (olet minuun verrattuna kyllä aika pieni ja siro, joten vähän epäilen, mutta toivon), niin laita minulle viestiä ja sovitaan kaupat? :)
Voi kuulehan… mekko ei ikimaailmassa sopisi sulle sillä sehän roikkuisi päälläsi. Sinähän olet minua monta kokoa pienempi ja mekko on siis kokoa 38 ellen ihan väärin muista. Toivottavasti sillä ketuttaisi entistä enemmän jos se onkin kokoa 40 eikä siltikään mahtuisi päälle ;) En raaski mekosta luopua vaikka se ei mulle nyt mahdukaan sillä se on jotenkin niin kivan mallinen. Toimikoonsa nyt motivaatiomekkona!