Vietin toissaviikolla erään helteisen illan tiiviisti kamerani seurassa, sisätiloissa. Mutta vaikka alunperin hieman harmittikin uhrata kaunis kesäilta valokuvauskurssille, unohtui harmitus kyllä samantien paikalle päästyäni. Ensinnäkin oli niin huippumukavaa nähdä kurssin pitänyt Frida ensimmäistä kertaa livenä! Ja niinikään ihan huippua päästä Fridan oppiin – sen verran upeita kuvia tuo nainen ottaa. Fridan Koti kaupungin laidalla -blogi onkin aina kuulunut omiin ehdottomiin suosikkeihini, eikä vähiten toinen toistaan kauniimpien kuviensa vuoksi.
Frida kyllä hieman ihmetteli miksi minä halusin valokuvauskurssille mutta ymmärsi perusteluni – minähän en nimittäin osaa käyttää kameraani juuri ollenkaan. Kuvaan pääsääntöisesti aina puoliautomaattiasetuksilla eli säädän ainoastaan syväterävyyttä ja kuvien valoisuutta. Halusinkin päästä paremmin sinuiksi kamerani kanssa (jo oli aikakin!) ja siihen tuo kurssi oli juuri omiaan. Vihdoinkin tajuan enemmän kameran eri asetuksista, aukoista ja valotuksista. Koin muutamia ahaa-elämyksiä – myös sen suhteen, että olen tietämättäni ymmärtänyt monia asioita valokuvaamisesta jo aiemmin. Ihan itse hokannut ja kantapään kautta oppinut.
Itse kurssi järjestettiin antiikki- ja lifestyleputiikki Mirantikissa Kangasalla. Eli yhdessä omista lempiputiikeistani, jo vuosikausien ajalta. Mirantikista ostin taannoin kauan haaveilemani vanhan kaapinkin. Nämä kuvat sen sijaan räpsin (manuaalisäädöillä, hyvä minä!) Mirantikin omistajien kauniissa kodissa missä poikkesimme välillä kahvilla. Tai omasta mielestäni aivan henkeäsalpaavan kauniissa kodissa. Koko koti on aivan omanlaisensa, mielettömän taitavasti remontoitu ja sisustettu kokonaisuus. Taisin huokailla vähintään tuhat kertaa huoneissa kierrellessäni. Olemme itseasiassa asuneet aiemmin melko lähellä tätä upeaa kotia – vaan enpä silloin aikoinaan olisi osannut kuvitellakaan jonkun osaavan remontoida talosta mitään tällaista! Nyt jälkikäteen on helppoa harmitella miksi ei itse tajuttu ostaa tuota taloa… vaan minulta kyllä puuttuu taito nähdä olemassaolevien rakenteiden ohi ja yli. Saati rohkeus toteuttaa mitään näin suurta.
…
Lopuksi vielä kuva niillä täysin väärilläkin asetuksilla :D Näitä kuvia taisi kyllä olla kymmenkertainen määrä onnistuneisiin otoksiin nähden. Mutta ehkäpä harjoitus jossain vaiheessa tekee minustakin mestarin… Ja toisaalta – on tuollaisessa ylivalottuneessakin kuvassa ihan oma tunnelmansa ;)
Kiitos vielä ihanat Frida ja Mira mukavasta illasta ღ
No vihdoinkin. Ajattelin ettet ikinä julkaise näitä. Niin kauniita kuvia, ihanasta kodista. Toivottavasti nähdään taas pian.
No mulla laahaa postaukset pahasti jäljessä… Kesäkuiset mansikkakakkukuvatkin vielä muokkaamatta… pitänee säästää ensi kesäksi :D Sun pitää poiketa tähän meille kahville joku iltapäivä jos mulla etäpäivä!
Tuo koti on NIIIN ihana. Eihän sieltä ollut ollenkaan kiva tulla tänne omaan huusholliin… Mä muutankin Miran luo, vaikka hän ei sitä vielä tiedä :)
Oli ihan huippua tavata sinut livenä – kaikkien näiden vuosien jälkeen. Ja superia kuulla, että kurssista oli iloa ja sait sen myötä oivalluksia. Se on parasta se <3
No älä! Oma koti tuntui kyllä taas niin ankealta tuon ihanuuden jälkeen. Vaikka oma koti aina oma onkin niin vaihtaisin kyllä lennosta! Että eiköhän muuteta Miralle :D
Oi, mikä koti ja mitä kuvia!<3 Ihanan roisoinen.<3 Jotenkin noissa sun kuvissa on nyt vielä jotain uutta, vaikka olen aina pitänyt sun kuvia muutenkin aivan valtavan hyvinä.:)