Täällä elämä jatkuu Minni Minninkäisen tahdissa. Eli yleensä varsin vauhdikkaasti… ;) Ei oikein osata sanoa ikävöikö Minni vanhaa kissaherraamme vaiko ei. Mitä todennäköisemmin ei ehtinyt kiintyä Ottoon niin paljoa, että olisi kovinkaan ikävissään. Päinvastoin, nythän kissaneidistä tuli kertaheitolla koko talon valtiatar. Samalla kissa tuntuu ehkä jopa hieman rauhoittuneen – vai onko tuo vain kuvitelmaa, mene ja tiedä. Mutta ainakin öisin Minni antaa meidän kaikkien olla jo suht rauhassa. Vaan auta armias kun herätyskellon soitua hipsin avaamaan makuuhuoneen oven… sillä samalla sekunnilla pentu on hypännyt sänkyyn ja puskee puskemasta päästyään. Puskee ja kehrää niin että talo tärisee. Iltavillin aikaan Minni on edelleen aikamoinen hurjapää mutta noin muuten, varsin ihana tapaus. Hyppää mielellään syliin nukkumaan ja seuraa kaikkialle.
Eli lienee ihan mahdollista, että hullu-Minnistä kehittyy normaalisti käyttäytyvä kissarouva ;) Tosin, eiköhän tuo liene ollut normaalisti käyttäytyvä kissanpentu koko ajan. Kontrasti vanhaan Otto-kissaan vaan oli niin valtavan suuri. Tytöistä Minnissä on erityisen kivaa se, kun kissa tulee aina eteisaulaan vastaan heidän tullessaan koulusta kotiin. Otto kun ei enää aikoihin jaksanut herätä tullakseen tervehtimään kotiintulijaa… Ikävä vanhaa kissaa meillä toki kaikilla edelleen on, eikä tuo ikävä varmasti mihinkään katoakaan vielä aikoihin. Mutta olo helpottui kummasti saatuamme Oton uurnan perjantaina kotiin ja vietyämme sen lauantaina mökille ღ
Ja se siitä rauhallisesta kuvaushetkestä… Minnin (isot) korvat olivat kuulevinaan jotain hurjan mielenkiintoista ja taas mentiin :)
Sen verran mennyt viikko veroitti, että niin Asta-messut (damn!), Runebergin päivä kuin laskiaissunnuntaikin menivät miltei huomaamatta ohitse. Eilen mökillä sentään keitettiin kahvit ja syötiin laskiaspullat. Mieli tosin tekee edelleen laskiaispullia joten pitänee tiistaina moiset vielä tehdä. Mutta nyt, leppoisaa sunnuntai-illan jatkoa, ja kiitos vielä kerran kaikista ihanista kommenteistanne ღ
Ihana Minni! <3
Ihana Marja :)
Ihanansuloinen pörrökasa :)
Semmoinen se onkin :)
Ihana kissatyttö! On hienoa, että Minni on tuomassa teille lohtua Oton jättämään ikävään. :-) Osanottoni vielä Oton takia.
Kiitos Sara <3 Minni kieltämättä tekee parhaansa ettemme ehdi murehtia Ottoa liikoja. Tämän postauksen kirjoitettuani Minni onkin taas riehunut pari päivää oikein todenteolla… tiputellut astioita yms… Huoh mikä pentu :D
Mahtavia kuvia kisusta! Osanottoni <3
Kiitos ja kiitos <3 Oli pakko räpsiä kuvia kun toinen niin kiltisti (pöydällä…) loikoili :)
Ihanat kuvat, ihana Minni. <3
Minni on suloinen kissaneiti <3
Minä itkin aika pitkään edellistä koiraani. Jotenkin se oli vaan kaameaa tehdä se lopullinen päätös. Vaikka järki sanoi sen olevan hänelle paras. Mutta todella suru vähän helpottui, kun saatiin uurna kotiin. Ja myös meillä se haudattiin mökille, paikalle jossa hän itse viihtyi ja valvoi tilannetta