I´m not getting old, I´m getting better.
Jotenkin tuo eilen synttärionnittelujen mukana saamani teksti (kiitos Nina, osui ja upposi :) ) sai minut ajattelemaan tätä vanhenemista. Äsken juoksulenkillä pyörittelin asiaa mielessäni oikein urakalla todettuani, etten huonontuneen hämäränäköni vuoksi meinaa nykyään nähdä lenkkeillä pimeässä… Moni nelikymppinen (tai sitä vanhempi) ystäväni on todennut elävänsä elämänsä parasta aikaa ja jäin pohtimaan elänkö sitä itsekin.
Young at heart. Slightly older in other places.
Jos miettii pelkkää kehoa, fyysistä puolta, en todellakaan koe eläväni elämäni parasta aikaa. Sillä kyllä meikäläisen kroppa ainakin ilmoittelee iästään päivittäin… Paikat menevät jumiin paljon aiempaa helpommin, fyysisestä suorituksesta ei toivu yhtä nopeasti kuin aiemmin, portaissa koskee polviin, lähinäöstä ei enää voine edes puhua… Toinen tyttäristä pohti juuri taannoin että ”miksi te iskän kanssa vaaputte niin vaikean näköisesti noustessanne kävelemään istuttuanne pitkään”. Totesin että kysy tuota sitten uudelleen kun olet itse päälle nelikymppinen… ;)
If you´re not getting older, you´re dead.
Yleisesti ottaen neljänkympin rajapyykin jälkeen ikääntymisen tuntee kropassaan paljon selkeämmin kuin aiemmin. Tosin viikonloppuna pohdin miehen 85-vuotiaalle äidille, etten tajua miten ketterästi he ukin kanssa vielä liikkuvat kun itse tunnen oloni välillä aivan raihnaiseksi. Samoin ihmettelin miten omalla äidilläni ei ole kasvoillaan juurikaan ryppyjä – mistä ihmeestä nämä kaikki kurtut minulle sitten on periytyneet? :) Niiden on pakko johtua siitä etten ole ikinä malttanut nukkua tarpeeksi, en ole ikinä muistanut juoda tarpeeksi vettä enkä syödä riittävän monipuolisesti. Olen niinikään pohtinut sitäkin rääkkäänkö kroppaani liikaa käymällä sen kolme, neljäkin kertaa viikossa combatissa ja juostessani ahkerasti? Mene ja tiedä. Mutta sen tiedän että ellen liikkuisi, ei pääkoppani puolestaan pysyisi kasassa.
Mitä tulee muutenkin elämään, koen ehkä eläneeni elämäni parasta aikaa joskus alle kolmekymppisenä. Silloin kun vielä elimme miehen kanssa kaksistaan, kun elämä tuntui vielä olevan edessä ja täynnä mahdollisuuksia. Silloin double income with no kids -aikakautena meillä oli varaa ostaa Hästensin sänky ja kaikki muukin Vepsäläiseltä – siinä missä nykyään kaikki (sitä sänkyä lukuunottamatta) on hankittu Ikeasta. Silloin meillä oli aikaa ja rahaa reissata reilusti enemmän, käydä ravintoloissa syömässä (en tosin enää muista käytiinkö me?), nähdä kavereita. Nykyään rahaa on vähemmän, huolia ja murheita enemmän. Mutta toisaalta, nykyään osaa paremmin arvostaa sitä mitä meillä on, sitä että on kuitenkin pieniä kremppoja lukuunottamatta perusterve. Sitä että meillä on kaksi tervettä, fiksua ja ihanaa lasta. Samoin osaa arvostaa niitä arjen pieniä hetkiä – rauhallisia sunnuntaiaamuja ja kupillista tuoretta kahvia. Ja pikkuhiljaa omaa itseäänkin, vuosi vuodelta enemmän.
Do not regret growing older. It is a privilege denied to many.
Olen pohtinut paljon myös ikääni ja bloggaamista. Tuntuu että suurin osa blogiportaaleista on suunnattu 20-40-vuotiaille ja väistämättä tulee mieleen olenko jo liian vanha tähän(kin) puuhaan. Lukeeko tällaista nelkyt ja risat -blogia kukaan? Kiinnostaako ketään nelikymppisen jutut kun tarjolla ei ole sen enempää hääsuunnittelua kuin vauvojakaan – eikä enää edes lapsiperhearkea siinä merkityksessä millaisena sen ainakin itse miellän. Ei upeita ulkomaan reissuja, ei rakennusjuttuja, ei juhlimista aamuyön tunneille asti. On vain sitä perusarkea, ruuhkavuosia, varhaisteinejä… ja äiti joka huomaa salaa haaveilevansa jo tyttärien häistä ja hääkuvauksista… :)
I´m not old. I´m a recycled teenager.
Ja entäs nämä omakuvat täällä blogissa sitten? Joka ikinen kerta ne jotenkin nolottavat minua. Silti niitä välillä tänne laitan silläkin uhalla etten itse kestä vilkaistakaan kyseistä postausta. Koen ne kuitenkin terapeuttisiksi hyväksy itsesi (jo vihdoin ja viimein!) sellaisena kuin olet -prosessissani. Aihe josta voisin kirjoittaa romaanin, mutta jota en tässä sen kummemmin lähde ruotimaan. Tyydynpä vain toteamaan kuina ihailen suunnattomasti nuorempaa sukupolvea – kuinka helppoa ja luontevaa heidän on räpsiä itsestään selfieitä ja jakaa kuvia somessa mennen tullen. Monesti huomaan miettiväni, ettei tämän ikäisenä enää kuulu räpsiä kuvia itsestään – saati olla kuvattavana. Mutta toisaalta, kukas sen estää? Paitsi minä itse. Nuorempana minusta ei saanut ottaa kuvia ollenkaan, en vain kestänyt nähdä itseäni valokuvissa – nykyään osaan jopa asettua kameran eteen kunhan kuvaajana on jompikumpi tyttäristä. Joskus olen miettinyt miltä tuntuisi olla jonkun muun kuvattavana, pääsisinkö eroon vaivautuneisuudesta?
Live your life and forget your age.
Käyn oikeastaan jatkuvaa taistelua itseni kanssa sen suhteen millainen nelikymppinen koen olevani tai haluaisin olla. Välillä huomaan lukevani nuorten naisten muotiblogeja, haaveilevani samanlaisesta kropasta (haloo!) ja vaatteista – ja sitten taas seuraavana hetkenä tajuan oman ikäni ja sen kuinka omat tyttäreni ovat lähempänä blogien nuoria naisia kuin minä itse. Huomaan pikkuhiljaa luopuvani omista ikuisuushaaveistani ja siirtäväni kaikki toiveet ja unelmat tyttäriini. Toivon heidän olevan rohkeampia, toteuttavan unelmiaan, lähtevän ulkomaille (kunhan ottavat mut mukaan ;) ), opiskelevan juuri sitä mitä haluavat, elävän täysillä. Ja tiedän, eihän mikään edellämainituista ole vielä itseltänikään pois… välillä sitä vaan tuntee olonsa niin vanhaksi. Mutta onneksi ihmismieli itsessään on myös varsin armollinen – mielestäni neli/viisikymppiset näyttävät nykyään varsin nuorilta :D
Growing old is mandatory. Growing up is optional.
Paljon enemmänkin ennätin lenkillä miettiä mutta näemmä ennätin jo unohtaakin puolet pohdinnoistani :) Ja johan tuossa tuota tekstiä tulikin ihan riittävästi yhden syntymäpäivän ja postauksen osalta. Ja omakuviakin enemmän kuin laki sallii. Tytär kun kerrankin suostui kuvaamaan niin päätin siepata kissankin kainaloon – se perheen todellinen vanhus ღ
EDIT. Pakko vielä kertoa mitä sain synttärilahjaksi… auton tankin täyteen dieseliä ja uuden moottorin(?) auton lämmityslaitteeseen. Nyt tarkenee taas ajella kun auto puhkuu muutakin kuin kylmää ilmaa :) Loppujen lopuksi arvostan näitä juttuja huomattavasti enemmän kuin sitä uutta (salaa toivomaani) Louis Vuittonin huivia…
Onnea ?. Sä oot niin nuorekas ja huippukunnossa. Itse kamppailen liikakilojen kanssa ja just nyt yövuorossa taas päättänyt että nyt loppuu tää itteni haukkuminen ni josko sitä sitten laihtuis…kyl naiset on hassuja, miten se itsensä hyväksyminen onki niin vaikeeta… sun blogi on kiva vaikka olenki sua nuorempi. Kivaa syksyä ?. Ps. Ehkä lenkillä ei näe siksi kun ei siel oo missään kävelytiellä valoja. ?
Minä ainakin luen erittäin mielelläni turinointejasi. Tuntuvat niin tutuilta. Olenhan ikätoverisi?. Eli jatka vain samaan malliin!
Niin ja onnittelut vielä täältäkin!
sori, mutta mitä ihmettä olet tehnyt kulmakarvoillesi? hui,
No hui vaan sullekin! Pakko vastata heti kun tyttäriäkin nämä mun kulmakarvat aina naurattaa. En ole tehnyt niille mitään sitten 1990-luvun alun jolloin ohuet kulmakarvat olivat muotia ja onnistuin nyppimään omanikin varsin hienosti muodinmukaisiksi :D Sittemmin eivät olekaan tuota tuuheammiksi kasvaneet. Mutta täytyy sanoa että thank god, kulmakarvat ovat komplekseistani se kaikkein pienin – toki noin tökerösti esitetty kysymys silti salaa vahvistaa huonoa itsetuntoani ja saa minut miettimään entistäkin kriittisemmin asetunko ikinä kameran eteen saati millaisia kuvia itsestäni tänne ikinä haluan laittaa. Se varmaan lieni tarkoituksesikin sillä kulmakarvat eivät olleet se postaukseni tärkein pointti.
ps. Yritäpä itse (sitten vanhana) avata silmäsi oikein isoiksi jotta ne silmät edes näkyisivät roikkuvien luomien alta ja asetu kuvattavaksi ylhäältä päin… johan näyttää oudoilta ne nykymuodinkin mukaiset kulmat ;) Niin ja ne muut oudot jutut kulmien yläpuolella – ne ovat ryppyjä jotka otsaani ilmestyvät aina kun silmäni isoiksi avaan. Ja maksaläiskiä you know.
Mahtava vastaus! <3
Niin ja synttärionnea! Annas nyt vähän armoo ittelles hei, harva on noin freesi ja hyväkroppainen nuorempanakaan! :)
Onnea! Täällä yksi +40 lukija ilmoittautuu. Jatka ehdottomasti, en halua lukea kaksikymppisten muotiblogeja, joihin en voi samaistua ja joiden vaatteisiin ja asusteisiin ei ole varaa. Tavallinen arki on kuitenkin sitä ihan parasta vaikka se eniten välillä tökkiikin ja tuntuu, että ” kaikki muut mutta minä en ikinä”. Siksi on kivaa ja piristävää kun saa helppoja ja edullisia, itselle sopivia ideoita, ajatuksia, mitä vaan piristämään arkea. Ja, sille kirjalle olisi ainakin yksi ostaja, että jos kuitenkin harkitsisin sen kirjoittamista. Kuvaat kuvat itse, sekoittelet itsetuntopohdintaa ja ihania reseptejä, eikös se olis jo siinä ;) Ihanaa loppu viikkoa ja viikonloppua!
Kyllä kaikenlaisille blogeille on tilausta, tuo 40+ blogiyhteisöhän on tosi vireä, siinä paljon blogeja mukana ja tapahtumia piisaa. Itsestäni tuntuu välillä että tämä 30+ ikä on hankala bloggausikä, mutta ehkä jokaiselle löytyy lukijansa. Rypythän näkyvät yleensä sitä paremmin mitä hoikempi on, kun ei ole rasvaa pehmentämässä. Uskoisin että äidilläsikin ryppyjä on, sitä vain katsoo itseään joidenkin superkriittisten lasien läpi. :)
Ja hei, bongasin tänään fb:n kautta että meillä on yhteinen kaveri ja olette näemmä samassa työpaikassa! :)
Täälläkin yksi ikätoveri lukija, joka nauttii ajatuksenvirrastasi. Kivat kuvat! Myöhästyneet onnittelut!
Paljon onnea Marja! Oikein mukavia taas pohdit ja mukavalla tavalla. Haaveet muuttuu iän myötä, mutta haaveet eivät koskaan onneksi lopu. Ikä ei mielestäni rajoita haaveiden laatua, mutta toki ne tulevat realistisimmiksi ja niistä osaa hellittää helpommin:)))
Seurailen monenmoisia blogeja, mutta en ylenpalttisen monia. Mukana on niin vauva-, nuoriso-, kuin keski-ikäisten blogeja. Tykkään myös pinteresteistä, ovat ne sitten pukeutumis- tai sisustusjuttuja. Pidän myös instagramia ja seuraan hieman yli 100:aa minulle mielenkiintoista instaa, myös sinua. Siis, moniin nuoriin verrattuna olen hyvin pienesti mukana somettamassa, mutta en koe olevani liian vanha moiseen hommaan. Aika ei kuitenkaan riitä enempään, kun on niin paljon mielenkiintoista tässä live- elämässäkin:)
Ja vaikka olenkin 60+ ikäinen, älä vain luule, että sinun blogisi olisi jotenkin vanhoille suuntautunut ja saisi siten sinut tuntemaan itsesi vanhaksi! Kommenttini tarkoitus on kertoa sinulle, ettet ole liian vanha mihinkään noihin juttuihin, joista kirjoitat! Pidä mukava pohdiskeleva tyylisi, minä aikanikin nautin kovasti niin kirjoituksistasi, kuin kauniista kuvistasi, olet taitava!!!
Synttärionnea!
Mitkä rypyt:)? Se on kuule niin, että omaa naamaansa katsoo jonkun ihme suurennuslasin läpi ja kaikki ”virheet” näkyvät muka kilometrin päähän ja toiset ihmiset näyttävät taas niin virheettömiltä ja rypyttömiltä. Jos kysyt heiltä itseltään, heillä on kamalasti ryppyjä:) Miksi sitä on niin armollinen muita kohtaan ja itseään kohtaan armoton senkin edestä, tuttua!
Olen suunnilleen saman ikäinen kuin sinä, en jaksa lukea yhtäkään postausta häävalmisteluista, niitä olisin lukenut 15 vuotta sitten! Vauvapostauksia melkein yhtä kauan aikaa sitten. Elämä on mennyt eteenpäin ja nyt kiinnostaa ihan erilaiset jutut, varhaisteinien kotkotukset, nelikymppisten mietteet, leipomiset ja reseptit, matkat ja retket eli esimerkiksi juuri sinun tekstisi! Toivon että jatkat blogia samaan malliin, vanheminen on etuoikeus kaikkine kolotuksineen:) Ja mietipä, kymmenen vuoden päästä olet jo melkolailla ”vapaa” toteuttamaan taas omia haaveitasi, kun linnunpoikaset ovat lentäneet pesästä. Kaikelle on aikansa:)
Myöhästyneet onnittelut!
Täälläkin yksi vakkarilukija joka ei koskaan saa aikaiseksi kommentoida.
Kuulut top 3.een mun lukemista blogeista eli jatka samaan malliin!
Iän puolesta tulen ihan perässä ja samat mietteet ja touhut löytyy täältäkin. On 4 -kympin kriisiä, ikääntyvät vanhemmat, varhaisteinejä, lasten treenejä ja kisoja, omaa juoksua ja kuntoilua ja oman ajan ottamista johonkin väliin. Meillä tuohon touhuun tuo oman haasteensa vielä perheen 4v kuopus. :) Mielelläni siis luen juuri tällaista blogia jossa ollaan samassa elämänvaiheessa.
Onkohan meillä naisilla aina jokin kriisi :D mulla se on nyt ikäkriisi. Nuoruuden kavereiden kanssa sitä juuri kesällä pohdittiin. Kun kaikesta on kulunut kymmenen vuotta, jopa 15, todettiin että ollaan jo vanhoja. Tai ei ehkä vanhoja näin hieman yli kolmekymppisinä, mutta aikuisia nyt ainakin. Valokuvista sen parhaiten huomaa, miesten parroista ja naisten naururypyistä. Toki kaikki todettiin että on ihan kiva olla jo ”aikuinen”. On niitä lapsia, ammatteja, omakotitaloja ja farmariautoja. Havahduin itse ikääni vasta nyt muutaman vuoden yli 30. Me ollaan saatu lapset nykymittapuun mukaan aika nuorena, oltiin 25 kun poika syntyi ja olen ollut ihan aina se puiston nuorin tai ainakin toisiksi nuorin äiti.
Itse huomaan muuttuneeni paljon itsevarmemmaksi iän karttuessa. Enää ei ole niin väliä mitä muut ajattelevat. Voi luottaa omiin päätöksiin ja olla tyytyväinen niihin. Toivon niin pystyväni opettamaan tämän myös lapsille. Nyt jo olen monesti todennut heille että jos jokin on itsestä hyvä (näin pienillä vaikka se paidan väri) niin ei ole väliä mitä muut siitä sanovat, kunhan itse tykkää. Tähän liittyen olen paljon myös ”passannut” siitä, että kavereille saa kommentoida vain kivasti, kehuen. Jos jokin ei ole omaan mieleen, on parasta pitää mölyt mahassa.
Kaikesta ikäkriisistä huolimatta koen eläväni parasta aikaa nyt. Toivottavasti ajattelen aina samoin. Nyt lapset ovat jo sen verran isoja, että heidän kanssaan pääsee jo aika helpolla. Onneksi ovat samalla kuitenkin vielä ihanan pieniä. Meillä on molemmilla töitä ja tykkään omastani hurjasti. On kiva koti ja välillä rahaa muuhunkin kuin lainaan ja ruokaan.
Ajatus ”vanhoista” on sekin muuttunut iän myötä. Appivanhemmat ovat päälle 70 kymppisiä ja mahdottoman virkeitä. Omat vanhempani vielä molemmat työelämässä. Muistan lapsena sedän viisikymppiset ja sen miten hän tuntui t o d e l l a vanhalle :) nyt kasikymppisetkin ovat ikinuoria.
Onnea, onnea!
Tämä blogi on just ihana ja onhan meitä blogien lukijoitakin jotka ovat 40+, joten kyllä tilausta riittää. Itse en jaksaisi lukea mitään pelkkiä muotiblogeja, ja oma blogisi on kiva yhdistelmä muotia, ruokaa, sisustusta, varhaisteinijuttuja, 40-v naisen elämää..
Ja mitä tulee itsekriittisyyteesi, olet sitä kyllä potenssiin miljoona. Että siinä voisi ottaa relammin. Sinulla on tyylitajua, hoikkuutta, urheilullisuutta ja kauneutta vaikka muille jakaa.
Onnittelut! Blogisi on päivieni piristysruiske, seuraan sitä tiiviisti ja inspiraatiota olen saanut moniin asioihin! Kerrankin aloin leipoa illalla puoli kymmenen, kun innostuin kokeilemaan reseptiäsi?!!! Ja hyvää tuli. Myös tyylisi on kaikin puolin mieleeni, niin sisustus kuin vaatteesikin ja kuvat ovat kauniita! Toivottavasti jatkat samalla tavalla. Juuri eilen etsin 40+ blogeja, niitä saisi mielestäni olla enemmän. T. Johanna (ylihuomenna 38v.)
Paljon onnea Marja! Olet upea nainen – ja juuri siinä parhaassa iässä :) Kommentoin harvoin, mutta luen jokaisen postauksen, ihailen kuviasi, ja toivon, että jatkat juuri samaan malliin. Kuten joku edellä jo kommentoikin, minäkään en jaksa lukea hääsuunnitteluun, raskauksiin tai vauvoihin(niin ihania asioita kun ovatkin) liittyviä postauksia, se aika osaltani oli ja meni. Sinun blogisi maailma on minun maailmaani. Suuri kiitos siitä, että jaksat ja haluat jakaa arkeasi, ajatuksiasi ja juhlaasikin meille lukijoille. Arvostan, ja ajattelen sinua lämmöllä.
Hei,
Onnea! Olet upea nainen! Joo, tarvittaisiin enemmän blogeja naisille jotka ovat ohittaneet ruuhkavuodet. Ole käynyt läpi naisen eri vaiheet ja kyllä nainen on upea kaikissa vaiheissa. Nyt yli viisikymppisenä kroppa todella alkaa rupsahtaa mutta mitä siitä. En ole koskaan saanut miehiltä niin paljon huomiota kun nyt! Sitö alkaa puhjeta kukkaan. Hyvää torstaipäivää ja auringonpaistetta.
Hyvä kirjoitus, moni kohta ihan kuin olisin itse sen kirjoittanut! Olen seurannut blogiasi jo jonkin aikaa (en vain ole kertaakaan saanut kommentoitua mitään, hyihyi minä) ja pidän siitä ihan älyttömästi! Ja juuri sen vuoksi, että se ei ole 20-30 -vuotiaille suunnattu muoti/fitness-blogi, vaan ihanan elämänläheinen ja arkinen (HYVÄLLÄ TAVALLA)! Eli KYLLÄ kiinnostaa sinun blogisi :)
Mukavaa syksyä ja myöhäiset synttärionnittelut! Minulle ainakin 40+ vuodet ovat olleet ehdottomasti elämän parasta aikaa – niistä krempoista huolimatta :)
Emma
Onnea toivotan vielä mikäkin! Blogisi on yksi suosikeistani ja tämä on täydellinen juuri tällaisena kuin se on. Ihania valokuvia kaikista arjen asioista, niin sinustakin ja kaikesta muusta. Kiitos. Kati Ja peeäs: Mistä nuo ihanat farkut ovat?
Kyllä lukijoita kiinnostaa myös 40+ -blogi. Uskoisin, että meitä 40+ -lukijoitakin on paljon. Tykkään kovasti kauniista kuvistasi. Ja ”tavallisesta” arjesta, jota moni muukin elää ja voi samaistua. Pienen ajan sisään blogissasi on ollut aistittavissa vähän alavireinen tunnelma. Toivottavasti se on ohimenevää. :)
Ihana postaus! Onnea Marja, olet fabulous forty something! Mä tunnen ikäni myös kropassa, se on kankeampi ja huonommin palautuva. Mutta muuten, kun on nuorten kanssa päivätöikseen, välillä ihan hätkähtää peiliin katsoessaan, et tuonko näköinen sitä oonkin, vaikka olo on ihan nuori! Ja ensi kuussa tulee taas yksi vuosi lisää mittariin!
Kyllä meille nelikymppisille riittää lukijoita! Kaikki elämänvaiheet ovat omalla tavallaan ihania ja kiinnostavia. Mä seuraan sekä nuorempia että meitä vanhempia bloggaajia, mutta en iän vaan kiinnostavien juttujen takia.
Onnittelut vielä tätäkin kautta! ♥ Hitsin hyvännäköiset kissat kuvassa ;DD
Toivon kans, että bloggaat vielä pitkään, sillä näitä sun juttujas on tosi kiva lukea! Ollaan sitten jokusen vuosikymmenen päästä ainoot 80+ bloggaajat täällä meitin kylän raitilla!
Happy Thursday! Sieltä se viikonloppu jo kurkkii..
Myöhästyneet onnittelut! Jatka vaan samaan malliin. Noista kulmakarvoista sen verran, että mä katoin ihaillen sun kulmakarvoja ku mulla itellä on suorat ja paksut, että on ihanan kapeat ja kaarevat :) että meitä on moneen junaan…
Bloggaaminen sopii monenikäisille. Kukin valitsee, millaisia seuraa. Ratkaisevaa ei ole bloggarin ikä tai ulkomuoto vaan blogin kauniit kuvat ja hyvä tunnelma. Sinulla on kuvauksen lahja. Kiitos siitä! Terveisin Tuija, nainen parhaassa iässä :)
Onneksi olkoon sinulle, ihana aikuinen nainen. Me lukijat tykkäämme blogistasi juuri tällaisena. Ainakin minun lempparini tämä blogisi on. Sinä et missään tapauksessa ole liian vanha bloggaamaan, vaan juuri sopivan ikäinen. Aina kun alkaa bloggaaminen tuntua tuolta, ajattele meitä kaikki keski-ikäisiä lukijoitasi, jotka ilahtuvat suunnattomasti uuden postauksen nähdessään. Kiitos mukavista lukuhetkistä ja ajatuksistasi, joita jaat. Voi miten usein ajattelenkaan asioista juuri samalla tavalla.
Blogisi todellakin kiinnostaa ja on niitä harvoja joita aina hyvillä mielin luen! Harvoin vaan saan aikaiseksi kommentoida (tämä taitaa olla toinen kerta). Kuulun ikätovereihisi ja tavallinen arki kiinnostaa just eniten! Itse olen nuorempana (aikaa ennen lapsia) tehnyt jotain pienimuotoisia mallijuttuja ja kroppa ollut kuosissa (tosin en sitä silloin osannut arvostaa). Nyt sitten kärsitään edelleen raskauksien pilaamasta vartalosta ja liikakiloista, jos mistäkin krempasta ja vaivasta, maksaläiskistä ja rypyistä, ym ym.
Sinä näytät kuvissa todella hyvältä, joten asiattoman kommentin voit jättää omaan arvoonsa! Sä olet just hyvä ja kaunis noin. Ehkä minäkin opin vielä hyväksymään itseni (no liikakiloista haluan kyllä eroon), joten jatka samaa rataa! <3
Sulla on ihana blogi ja itsekin samanikäisenä seuraan mielelläni yli nelikymppisen elämää. Mä koen tämän iän olevan tosi hyvä. Tuija
Blogisi on pädilläni pitkän suosikkilistani ensimmäinen blogi ja niistä kaikista se mieleisin. Ehkä juuri ”arkisten” asioiden takia ja koska ihminen siellä toisella puolella tuntuu ihmiseltä. Kauniita inspiroivia kuvia ja hyvin kirjoitettuja juttuja. Toivottavasti jaksat vielä blogata vielä pitkän aikaa!
Paljon onnea sinulle! Minäkin 40+ ja vakituisesti blogiasi seuraan, ei vaan tule kommentoitua. Minustakin tämä ikä on niin hyvä, ikänäkö ja rypyt lähinnä huvittavat itseäni. Kuvia tyylikkäästä ja kauniista itsestäsi olisi kiva nähdä useamminkin. Aurinkoista syksyä sinulle ja perheellesi!
Paljon onnea sinulle! Niin mukavaa lukea ajatuksiasi ❤️ Vastaavat niin omiani. Blogiasi olen lukenut pitkään ja tykkään tyylistäsi ja elämänasenteestasi. Aina on mukava lukea postauksiasi. Jatka samaan malliin kaunokainen.
Myöhästyneet onnittelut! Minä ainakin mielelläni luen ikäseni kirjoittamaa blogia. Ne on just parhaita !
Itse sitä on itselleen kriittinen ja ihan turhaan. Eihän se kriittisyys ja itsensä ruoskinta itseä paranna. Minä olen iän myötä vähitellen tullut armollisemmaksi itselleni. Tällainen olen ja sillä sipuli. Näillä mennään ja elämästä nautitaan !
Heippa Marja, myöhästyneet synttärionnittelut ja kiitos ihanasta blogista. Itse olen sinua noin kymmenen vuotta nuorempi ja elän aika erilaisessa elämäntilanteessa. Tulen silti blogiisi kurkkimaan kieli pitkällä aina uusia postauksia, koska blogisi avulla pääsen hieman toisenlaiseen maailmaan kuin missä tällä hetkellä elän. Vaikka eipä tässä omassanikaan vikaa ole, mutta vaihteluhan tunnetusti virkistää :) Täällä on niin upeita kuvia, että jo pelkästään ne ovat syy käydä täällä blogissasi :) Olisinpa yhtä hyvässä kunnossa sinun iässäsi kuin mitä sinä olet nyt :) Aurinkoisia ja kepeitä syyspäiviä!
Myöhästyneet onnittelut! Ensimmäiseksi haluan myös ilmoittautua innokkaaksi lukijaksesi (kuulunhan itse myös tuohon +40 ryhmään). Kuvasi sinusta ja kissasta ovat aivan hurmaavia! Kissaa ja sen touhuja näkisin mielelläni blogissasi nykyistä enemmän, jos saa toivoa ;-)
Voisin allekirjoittaa täysin tekstisi monelta osin, mutta varsinkin tuo itsenä kuvaaminen kolahti täysin. Se teksti oli aivan kuin omasta suustani. Miten noilla nuorilla se onkin niin luontevaa ja miksi itse koen kuvissa olemisen niin vaivautuneeksi. Kuulun myös niihin henkilöihin, joita ei saanut lapsena kuvata lainkaan. Perhekuvissa lymyän useimmiten jossakin pöydän alla pöytäliinan takana.
Rentouttavaa viikonloppua! Nautitaan iästämme ja sen tuomista ilmerypyistä, elämänkokemuksesta ja itsevarmuudesta!
Myöhästyneet onnittelut, Marja!
Minäkin melkein nelikymppinen tykkään kovasti lukea ja katsella blogiasi, vaikka elämäntilanne on hyvinkin erilainen. Itseasiassa suosikkilistallani on pari käsityöblogia, pari sisustusblogia, pari treeniblogia ja muutama lifestyleblogi sekä satunnaisia muotiblogeja, tämä sinun on vähän sekoitus melkein kaikkea yllämainittua, realistisella tavalla toteutettuna. leivontareseptit ja leivoskuvat sitten piste iin päälle, tällaiselle laihduttajalle riittää pelkkä ruudulle kuolaaminen, kun kaikki leipomuksesi on niin herkullisesti kuvattu ja aseteltu!
Mielestäni blogisi on hyvä, juuri sellaisena kun se on. Se on elämänmakuinen ja monipuolinen. Mitä ikäkysymykseen tulee, niin mielestäni elän nyt (52-vuotiaana) elämäni parasta aikaa. Lapset on muuttaneet
omilleen ja lainat on maksettu. Voimme mieheni kanssa matkustella enemmän ja voi muutenkin tehdä mitä
itse haluaa. Uskon , että ruuhkavuosien jälkeen sitä osaa myös arvostaa enemmän kun nuorempana.
Kymmenen vuoden kuluttua sinullakin on enemmän aikaa itsellesi , harrastuksillesi ja muulle mukavalle.
Etkä ole vielä silloinkaan vanha :).
Oma blogilukemiseni valikoituu ehdottomasti kiinnostavuuden eikä blogin kirjoittajan iän mukaan : ) Kiinnostavuutta voi tuoda esimerkiksi itseäni kiinnostavat teemat/aiheet, kiinnostava tapa kirjoittaa, sujuva kynä, upeat valokuvat, ihan arjen asioista kirjoittaminen mitä se kullekin sitten onkin jne jne. Blogin kirjoittajan ja minun elämäntilanteeni voivat olla aivan erilaiset tai sitten hyvinkin samanlaiset tai jostain siitä väliltä.
Omassa itsessäkin toki huomaa, että ikä ehkä alkaa näkyä päälle päin, jos tarkasti katsoo ; ), mutta sisältä olen se sama tyttönen kuin 2-kymppisenäkin. Nyt vain hiukan kypsempi sellainen ja se on vain hyvä juttu. Toivon, että jos saan 80-kympin rajapyykin sitten joskus ylittää, sama sisäinen maailmani säilyisi ja eläisin silloinkin oman näköistäni elämää enkä antaisi muiden määrittää mitä minkäkin ikäinen voi ja saa tehdä. Ja omista haaveista ei todellakaan kannata päästää irti missään vaiheessa elämää. Nythän olet vasta siinä noin elämän puolivälissä tai vasta vähemmänkin jos hyvin sattuu : ) Mukavia viikonloppuja!
Minä ainakin tykkään lukea blogiasi! Tykkään kirjoitustyylistä sekä kiinnostat itseäni kiinnostavista asioista, eli ihan normaalista arjesta :) Sitähän meidän elämä suurimmaksi osaksi on, eli siitä on osattava nauttia ja ottaa ilo irti.
Itse nyt lähes 38 vuotiaana kriiseilen ikääni ensimmäistä kertaa. Enkä varmasti kriiseilisi nytkään, jos en opiskelisi luokassa jossa olen vanhin ja nuorimmat voisivat hyvinkin olla lapsiani.
Mutta todetaan kuitenkin, että parasta aikaa elän elämäni parasta aikaa.
Ja vielä myöhästyneet synttärionnittelut! :)
Onnea! Ja jatka samaan malliin. Tykkään blogistasi juurikin siksi, koska olen se yli 40v lukija, joka pohtii työ- ja lapsiperhekiireissään ihan samoja asioita :) kiitos ihanasta blogistasi!
Myöhästyneet onnittelut myös täältä!
Täällä myös 40+ äiti joka mielellään lukee blogia jossa käsitellään ihan normi elämää, sitä arkea.
Sulla on Marja niin ihania kuvia ja mielenkiintoisia juttuja sun blogissa. Kiitos :)
-Erika-