Perheessämme ei ole ikinä ollut tapana juhlistaa sen kummemmin syntymä- kuin nimipäiviäkään. Vielä huonommin muistetaan juhlia esimerkiksi hääpäiviä… Tavallaan olisi kivakin juhlia enemmän – juhlistaa kaikkea mahdollista kuten monella on tapana. Mutta se ei vaan taida olla meidän juttu. Vaikka tiedostankin, kuinka mukavaa olisi järjestää juhlia ihan ilman syytäkin, ihan vain esimerkiksi siksi että näkisi ystäviä useammin. Siksi ettei elämä olisi pelkkää arjen pyöritystä ja ruuhkavuosia…
Meillä ei myöskään ole ikinä ollut tapana ostaa kalliita lahjoja. En ole tainnut ikinä saada mieheltäni kelloa, merkkilaukkua enkä koruja – saati ulkomaanmatkoja. Enkä kyllä kukkasiakaan – ostan ne mieluummin itse. Tämä kaikki saattaa juontaa juurensa suhteemme alkuaikoina lausumaani toiveeseen, ettei minulle tarvitse ostaa mitään – että mulle riittää se, että toinen tekee hyvää ruokaa :D
En toki voi väittää ettenkö välillä toivoisi lahjaksi jotain edellämainituista… toki toivon! Mutta realistina tiedän ettei meillä ole edes varaa ostella moisia lahjoja. Tyttärien synnyttyä kalleimmat lahjat on taidettu ostaa aina heille, ja toki tyttöjen synttäreitä juhlitaankin ihan erilailla kuin meidän omiamme. Äitien- ja isänpäiviä juhlistamme toki myös mutta kollaasin kaltaisia lahjoja ei kyllä tiedossa ole.. ;)
Mutta koska haaveilu on aina sallittua, keräsin kollaasiin tämän hetkisiä, varsin materialistisia haaveitani. Näistä ykkösenä on ehdottomasti tuo vaalea Louis Vuittonin Neverfull. En ole ikinä halunnut Louis Vuittonia, en edes pitänyt ko. merkistä mutta nyt se kuulkaa iski, himo tuohon laukkuun! Jos siis lukijoista joku on kyllästynyt omaan Neverfulliinsa niin saa riemumielin tarjota :) Mikäli viime yön eurojackpot olisi osunut omalle kohdalle (just dreaming), olisin varmasti toteuttanut nuo kaikki ylläolevat toiveeni. Olisin jo matkalla Pariisin ja New Yorkin kautta jonnekin kauas hiekkarannalle, olalla uusi Vuitton, jalassa espadrillokset ja kaulalla kaunis huivi…
Todellisuudessa olen matkalla juoksulenkille jatkamaan haaveiluani, ja sitten pitäisi leipoa huomiseksi joku kakku… Mies muisti sentään tänä aamuna kysyä mitä toivon äitienpäivälahjaksi. Olin kyllä jo aiemmin sanonut, etten halua mitään – että laitetaan nekin rahat mieluummin tulevan kesän ulkomaanreissuun mikäli sellainen on toteutuakseen. Tänään heitin kuitenkin ilmoille toki niin Vuittonit kuin muutkin haaveeni (voitte kuvitella miehen ilmeen…), sekä ne tarpeellisemmat toiveet – lahjakortti kasvohoitoon (edelliskerrasta kun lienee vähintään viisi vuotta) tai uusi polkupyörä. Viimeksimainittua toivettani ei vaan ole kovinkaan helppoa toteuttaa sillä haluan pinkin käyräsarvisen Crescentin :) Tismalleen samanlaisen kuin edellinen 20 vuotta sitten hankittu pyöräni – pyörä, jota rakastin kaikki nämä vuodet. Pyörä, joka oli toiveitteni täyttymys ja jolla poljin niin pitkään kuin se kesti. Toissakesänä minun oli pakko käyräsarvisestani luopua sen ruostuessa käsiin…
Hyvää äitienpäivää kaikille toivotellen!
ps. Soitin tänään äidilleni kysyen mitä hän toivoisi äitienpäivälahjaksi. Olin 110% varma että saisin vastaukseksi sen tavallisen – ettei hän tarvitse yhtikäs mitään. Vaan äitipä yllätti toivomalla hajuvettä! Mun 76-vuotias äitini, joka kuvitteli viime syksynä, ettei enää ikinä selviytyisi munuaisen poiston jälkeen sairaalasta kotiin. Vaan niinpä tuo selvisi ja on pärjännyt kotona varsin hyvin puuttuvasta munuaisesta ja ms-taudista huolimatta. Arvannette että toteutin äidin lahjatoiveen ♥
Äidillesi paljon onnea ja pitkää ikää :) Ihania lahjatoiveita myös sinulta, meilläkin vain haaveillaan tuollaisista tällä hetkellä… Mutta haaveiluhan on sallittua ;)
Ihania haaveita!
Heh, mäkin olen mielessäni ”sijoitellut” sitä Eurojackpot-voittoa jo useampaan otteeseen.;D No, ensi viikolla 90 miljoonan lisäksi on pienempiä 20 miljoonan potteja jaossa. Aika paljon rahaa.:D
Ihanaa kuulla, että äitisi on nyt kunnossa! Mukavaa äitienpäivää!<3
Oi miten ihana äitisi! Nainen on nainen vaikka minkä ikäisenä ja ansaitsee hajuvetensä ;)
Itse en ole (valitettavasti) äiti, mutta oma äitini vastaa aina juuri tuon saman ”en tarvitse mitään”, ja siksipä kasasin pienen hemmottelupaketin: ruusuja, käsivoidetta, kynsilakkaa, arpoja, hyvää kahvia ja keräilymuki; niitä aina tarvii :)
Hyvää äitienpäivää sinulle!
Voi suloisuus ja hellyys tuota äitisi toivetta, ihana <3. Mukava kuulla, että hän on nyt paremmassa kunnossa.
Ja nuo Chanelin espadrillokset… aaaah!
Hei, olen huomannut blogiasi lukiessani, että ajattelen kanssasi monista asioista samalla tavalla. Ja nyt vielä tämä tapa olla tekemättä niin isoa numeroa juhlapäivistä ja lahjojen ostamisesta – meillä mennään hyvin pitkälle ihan samalla periaatteella! Lisäksi MS-tauti kokemuksesi kolahtaa – itse olen sairastanut tautia 9v, onneksi pysynyt rauhallisena ainakin toistaiseksi. Kiitos ihanasta blogista, kauniista kuvista ja etenkin mahtavista resepteistä!