• blog
  • categories
    • beauty
    • collaboration
    • inspiration
    • interior
    • lifestyle
    • personal
    • style
    • travel
    • wellness
    • wine & food
  • about
  • contact & collaborations
  • my favorite blogs
  • archives
    • april 2020
    • march 2020
    • february 2020
    • january 2020
    • december 2019
    • november 2019
    • october 2019
    • september 2019
    • august 2019
    • july 2019
    • june 2019
    • may 2019
    • april 2019
    • march 2019
    • february 2019
    • january 2019
    • december 2018
    • november 2018
    • october 2018
    • september 2018
    • august 2018
    • july 2018
    • june 2018
    • may 2018
    • april 2018
    • march 2018
    • february 2018
    • january 2018
    • december 2017
    • november 2017
    • october 2017
    • september 2017
    • august 2017
    • july 2017
    • june 2017
    • may 2017
    • april 2017
    • march 2017
    • february 2017
    • january 2017
    • december 2016
    • november 2016
    • october 2016
    • september 2016
    • august 2016
    • july 2016
    • june 2016
    • may 2016
    • march 2016
    • april 2016
    • february 2016
    • january 2016
    • december 2015
    • november 2015
    • october 2015
    • september 2015
    • august 2015
    • july 2015
    • june 2015
    • may 2015
    • april 2015
    • march 2015
    • january 2015
    • february 2015
    • december 2014
    • november 2014
    • october 2014
    • september 2014
    • august 2014
    • july 2014
    • june 2014
    • may 2014
    • april 2014
    • march 2014
    • february 2014
    • january 2014
    • december 2013
    • november 2013
    • october 2013
    • september 2013
    • august 2013
    • july 2013
    • june 2013
    • may 2013
    • april 2013
    • march 2013
    • february 2013
    • january 2013
    • december 2012
    • november 2012
    • october 2012
    • september 2012
    • august 2012
    • july 2012
    • june 2012
    • may 2012
    • april 2012
    • march 2012
    • february 2012
    • january 2012
    • december 2011
    • november 2011
    • october 2011
    • september 2011
    • august 2011
    • july 2011
    • june 2011
    • may 2011
    • april 2011
    • march 2011
    • february 2011
    • january 2011
    • december 2010
    • november 2010
    • october 2010
    • september 2010
    • august 2010
    • july 2010
    • june 2010
    • may 2010
    • april 2010
    • march 2010
    • february 2010
    • january 2010
    • december 2009
    • november 2009
    • october 2009
    • september 2009
    • august 2009
    • july 2009
    • june 2009
    • may 2009
    • april 2009
    • march 2009
    • february 2009
  • gallery

Vaaleanpunainen hirsitalo

juokseminen•kuntoilu

>juoksuaskelia lyhyen romaanin verran…

kesäkuu 28, 2010

>

Noniin… tässä lupailemaani asiaa  juoksemisesta.
Tyttäreni kommentoi, ettei tätä kukaan jaksa lukea ;D
Tosin oikeasti minähän en tämän lajin asiantuntija ole, mahdollisimman kaukana siitä :)
Mutta muutama blogini lukija on kysellyt miten ihmeessä onnistuin vuodessa reenaamaan
täydestä nollasta maratonille…

Minähän siis olen pikkutytöstä pitäen inhonnut juoksemista – koulussa juuri ja juuri
jaksoin juosta 60 metriä mutta sitä pidemmällä matkalla alkoi aina heti pistää.
Joskus kymmenisen vuotta sitten käydessäni Painonvartijoissa, innostuin juoksemisesta
ensimmäisen kerran ever. Saihan siitä enemmän lisäpisteitä kuin mitä kävelystä ;)
Mutta silloin en vielä oppinut pitämään juoksemisesta, väkipakolla juoksin muutaman
lyhtytolpan välin…
Tämä nykyinen innostus lähti reteästä uhoamisesta ;) Mieheni nimittäin hurahti
maratoneihin jokunen vuosi sitten – ja silloin minä varsin reteästi menin
ilmoittamaan, että kyllä mäkin nyt yhden maratonin juoksen.. sanotaanko
vaikka vuonna 2010…! Ja kas, vuosi sitten keväällä hokasin, että mikäli aion
pitää lupauksestani kiinni, olisi ehkä syytä hankkia juoksulenkkarit ja alkaa
reenata ;D Ja siitä se sitten lähti…
Aloittelin melko lyhyillä lenkeillä – tosin mullahan oli sinänsä hyvä pohjakunto,
kiitos innokkaan jumppa- ja kuntosaliharrastukseni. Toki juokseminenkin tuntui
helpommalta kun en joutunut aloittamaan ihan rapakuntoisena. Mutta on juoksu
silti niin erilaista kuin vaikkapa jumppa missä jokaisen kappaleen välissä voit
hetken hengähtää ja juoda vettä. Miksei toki juostessakin voi välillä hengähtää,
mutta mulla on outo päähänpinttymä, että kun juostaan niin juostaan, ei pysähdellä :)
Kohtalaisen äkkiä huomasin jaksavani juosta viisi kilometriä… seitsemän kilometriä…
ja kummasti sitä saa aina lisäintoa kun huomaa jaksavansa enemmän kuin aiemmin!
Sitten löysin lempireittini (mistä nämä postauksen maisemakuvatkin ovat), ihana
hiekkatie maalaismaisemissa, peltojen keskellä… ja huomasin jaksavani juosta
koko tuon reitin, miltei 13 km. Ja tuohan nyt on jo tosi pitkä lenkki, ainakin mun
mittapuuni mukaan. Itse tykkään juosta jonkin tietyn lenkin, en samaa pururataa
eestaas, tai samaa reittiä ensin toiseen suuntaan ja sitten takaisin. Maiseman
pitää vaihtua koko ajan :)
Kun tuota lenkkiä jaksoin kipittää, tuli tunne, että voisihan sitä kokeilla
juosta puolimaratoninkin?! Minkä sitten juoksinkin viime syksynä Jyväskylässä,
hieman päälle kahteen tuntiin. Tuosta saavutuksesta olin tosi ylpeä. Reenasin
koko viime kesän tosi ahkerasti, niin lyhyempiä kympin lenkkejä kuin muutamia
pitkiä 20 km lenkkejä.. Kehittymisen kannaltahan on tärkeää, ettei aina juokse
samaa matkaa tai reittiä tai vauhtia. Välillä lyhyempi reitti nopeammalla temmolla,
välillä pidempi hitaammalla askeleella. jne. Ja ne lepopäivät! Niitä pitäisi
 muistaa pitää… ja ne juuri ovat mun kompastuskiveni sillä minähän en malttaisi
 levätä minään päivänä! Toinen kompastuskiveni on  venytteleminen
– sen suhteen olen aivan liian laiska. Niinikään olisi hyvä harrastaa myös jotain
muuta liikuntaa, juoksemisen vastapainoksi. Lihaskunnon ylläpitäminen on 
luonnollisesti myös tosi tärkeää!
Muutaman aloittelijan mokankin onnistuin tekemään… ensinnäkin ostin liian pienet
lenkkarit. Kun en vaan (blondi!) suostunut uskomaan kuinka isot juoksukenkien
pitää olla. Varpaat eivät saa ottaa kengänkärkiin kiinni – silloin kenkä on sopiva
kun varpaat eivät ota kiinni vaikka nouset kengillä varpaillesi. Eli about 1,5 cm
pitäisi jättää varpaille tilaa. Muutenkin kannattaa kyllä panostaa lenkkareihin,
ja käyttää urheiluliikkeiden asiantuntijoiden apua hyväkseen. JOS minä olisin
kuunnellut ja uskonut puheet kengän koosta, olisin välttynyt ainakin monelta
mustuneelta ja irronneelta varpaankynneltä – sekä todennäköisesti myös viime
talven vaivanneelta penikkataudilta. Liian pienet kengät ainakin omalta osaltaan
edesauttoivat pohkeitten menemistä jumiin (ja se venyttelyn vähyys…!), ja tuo
pohjejumitus kostautui sitten penikkatautina eli kipuna etusäärissä. Tuolloinhan
olisi toki pitänyt ymmärtää lepuuttaa jalkansa kerralla kuntoon mutta minäkö olisin
malttanut… ehei, kun en voinut juosta, kävin combatissa ym. jalkoja vaan lisää
rasittaneissa jumpissa. Näin jälkikäteen ajateltuna olisi kannattanut vain polkea
kuntopyörää ja tehdä salireeniä…
Mutta mullahan oli tähtäimessä se  maraton… ja kauhean stressin siitä
kyllä onnistuinkin itselleni kehittelemään – lähinnä juurikin jalkavaivojen vuoksi.
Mieheni oli laatinut mulle hienot lukujärjestykset ja excelfilet minkä mukaan
minun olisi pitänyt reenata… vuoroin kevyempiä, vuoroin rankempia reeniviikkoja,
rankempien aikana olisi kevään edetessä pitänyt pystyä juoksemaan monta pitkää
(20-30 km) lenkkiä.. mutta mulla juoksukilometrit jäivät alle puoleen suunnitellusta.
Ja koska en juurikaan pystynyt pitkiä lenkkejä juoksemaan, jäi myös nesteytyksen
ja tankkauksen (tosi tärkeä tekijä pitkillä lenkeillä ja maratonilla!) reenaaminen ja
testaaminen melko vähiin. Minä olen tosi huono juomaan (hyvä kun lasillisen vettä
muistan päivän aikana juoda…) joten mulle tuo nesteytyspuoli oli sitten maratonillakin
se ongelmallisin… samoin jäi testaamatta energiageelit ja -patukat.
JOS nyt lähtisin reenaamaan maratonille alusta alkaen uudelleen, harkitsisin ehkä jonkun

urheiluseuran tai kuntosalin järjestämää  maratonkoulua – kallista lystiähän

nuo juoksukoulut ovat, mutta paljon kehujakin olen niistä kuullut! Tosin myös jokusen
negatiivisen palautteen… Mutta siellä oppisi varmasti kiinnittämään huomiota juuri
tuohon oikeanlaiseen tankkaamiseen ja energiansaantiin. Sekä oikeanlaiseen askellukseen
ja juoksutekniikkaan. Mutta toisaalta – mulla nyt on moninkertainen maratoonari
kotona neuvomassa ;)
Mutta sen kyllä opin, ettei maratonille lähdetä ihan tuosta, yhtään reenaamatta.
On se sen verran kova urakka, pitkä matka ja hullun hommaa :)) Toki jos olet
tosi hyväkuntoinen ja juossut koko ikäsi niin mikäs siinä – mutta kyllä moinen
ainakin minulta reenaamista vaatii. Siksi olinkin tosi tosi yllättynyt, että urakasta
kuitenkin maaliin saakka kunnialla selvisin, niinkin vähäisillä reenikilometreillä.
Mutta pohjakunto meinasi paljon – ja periksiantamattomuus :) Toki rajansa silläkin,
eihän tarkoitus ole kuitenkaan tuupertua radalle tai rikkoa paikkojaan.
Niin eikä tarkoitus toki ole menettää juoksemisesta sitä tärkeintä, iloa.
Sillä sen löysin ensimmäistä kertaa viime kesänä, ja varmaan siksi jäinkin koukkuun…
Kuinka ihanaa onkaan vetäistä lenkkarit jalkaan ja vaan lähteä lenkille!
Joko yksin omaan tahtiinsa (kuten minä tykkään juosta) tai yhdessä jonkun kanssa.
Joko linnunlaulua kuunnellen tai musiikit korvilla kuten mulla on tapana – mulla
osa juoksemisen ilosta ja hyvästä fiiliksestä tulee nimittäin ehdottomasti hyvän
musiikin kautta. Askel suorastaan lentää hyvien kappaleiden tahdissa :)
Tässä suosikkini tällä hetkellä…
Ja kuinka helppo laji juoksu onkaan – kuteet niskaan ja menoksi, suoraan 
kotiovelta, tai missä vaan reissun päällä. Jumpalla / kuntosalilla kun aina
kuluu miltei auttamatta vähintään se tunti, parikin – juostessa tunnissa ehtii
jo pitkälle ja takaisin :) Ja parastahan on se lenkin jälkeinen euforinen olotila.
Maratonilla huomasi hyvin, että juoksemista voi harrastaa ihan kuka vaan,
ikään tai kokoon katsomatta. Tyyli on vapaa, samoin askelen pituus ja juoksunopeus :)
eikun lenkille,
 
  
0
Previous >raihnaista sinkkuelämää
Next >konserttihuumasta ristiäistunnelmiin…

saatat pitää myös

>punaviiniä ja mustapekkaa…

>These shoes are made for running…

>ohi syyskuun, läpi repaleisen lokakuun̷...

Reader Interactions

Comments

  1. Saara says

    kesäkuu 28, 2010 at 09:28

    >Sainpas paljon hyviä vinkkejä juoksemiseen.. Itse juoksen satunnaisesti n. viiden kilsan lenkkejä… :) Tajusin, että mullakin on liian pienet lenkkarit!! Varpaat ihan kärjessä ja pohkeet vaivaa aina juostessa.. Varpaat tulee kipeeks vaan pitemmillä lenkeillä… Oon ollu pikkasen tyhmä! :D Tunnistin ihan itseni kun kirjoitit niistä lenkkareista. Ite oon käyny muutaman tunnin kestävän juoksijakoulun, jossa katsottiin tekniikka ja käytiin läpi miten kannattaa harjoitella, jotta juoksukunto nousisi.. Tykkäsin kovasti ja etenkin tekniikassa mulla oli parannettavaa.. :)

  2. Lisay says

    kesäkuu 28, 2010 at 10:45

    >Olen juuri sellainen muutaman tolpan valin juoksija.Tuntuu kylla ihan mahdottomalta,etta mina tykkaisin joskus juoksemisesta,mutta se naemma on mahdollista…Meilla valitettavasti ei ole lahiseudulla noin ihanat lenkkimaisemat vaan ollaan kaupungissa,makiset kadut ja liikennevaloissa saat odottaa aina valojen vaihtumista…Ja paremmin sita kehtaisi punaisena puuskuttaa ja holkkailla,kun ei olisi ihmisten tuijotettavana."Hattua" nostan saavutuksellesi!!!

  3. Ylva says

    kesäkuu 28, 2010 at 12:30

    >Tosi kiva ja kannustava postaus! :)Lapsena rakastin juoksemista ja voin vieläkin muistaa sen ihanan tunteen, kun jalat veivät eteenpäin hurjaakin vauhtia. Vielä parikymppiseksi asti kävin juoksulenkeillä urheiluharrastukseni ohessa.Sitten töpsähti. Kiinnostus juoksemiseen hävisi tuosta vaan. Olen aina ollut nopeiden lähtöjen (pikamatkojen) kipittäjä, mutta ihan viime aikoina (osin sun blogin ansiosta) olen alkanut miettiä, josko JOSKUS kokeilisi pidempiäkin matkoja.En haikaile maratoneille, mutta jos vaikka johonkin tapahtumaan vaikka kympin lenkille… ;) Lähtötilanne on siis rapakunto, joten jos vaikka kävelylenkin ohessa ottaisi joskus juoksupätkiä, niin lienee hyvä alku?

  4. anni says

    kesäkuu 28, 2010 at 12:51

    >Kiitos hurjasti!Mä tykkään juoksemisesta ja paljonkin. Into tulee vaan aallottain ja nyt ei ole.. Tämä auttoi asiaan. Hyvää kesää!!!

  5. Rilla says

    kesäkuu 28, 2010 at 13:43

    >Loistovinkkejä. Ja jestas. Huhhuh. Kova likka olet :)Itse olen entinen himojuoksija ja voin kovin helpolla ymmärtää tuon innostuksen!

  6. Anonymous says

    kesäkuu 28, 2010 at 20:04

    >Kiva postaus!Minä olen myös niitä tolpanvälijuoksijoita, olen inhonnut juoksua ja nyt on kyllä kuntokin aikas huono. Mutta jostain kumman syystä olen alkanut kiinnostua juoksemisesta (vasta ajatuksentasolla ;) ), mutta luulen, että vähitellen voisin jopa lähteä lenkkiä yrittämäänkin – mielikuvaharjoitukset ensin ;))Kiitos lisäinnoituksen antamisesta!Tykkään kovasti blogistasi muutenkin, jatka samaa rataa :)Anski

  7. Anonymous says

    kesäkuu 29, 2010 at 05:10

    >Kiitos postauksesta ! Kirjoituksestasi huokuu kyllä se i-n-n-o-s-t-u-s =0) Ja mitkä maisemat sun lenkkipolulla onkaan ! Itse juoksen joskus pitempää lenkkiä juuri metsätiellä, missä tällä hetkellä tuoksuu kaikki niittykukat <3…Eilen teloin molemmat reiteni pesäpallolla (viikko sitten taisin ne jo alustavasti reväyttää…) ja nyt saa siis pakkolepoa mun jalat, kun tuskin pääsen kävelemään…;0)HV76

  8. Carlina says

    kesäkuu 29, 2010 at 19:36

    >Tosi innostava postaus, kiitos! Mä edelleen lenkkeilen kolmisen kerta viikossa vain sen 30-40 min pitääkseni peruskuntoa yllä. Ei vaan kantti riitä maratonhaaveisiin… Penikkataudin oireet muuten loppuivat itselläni kun lopetin asfaltilla juoksemisen kokonaan – aiemmin oli tuskaa niiden kipujen kanssa, huh.

  9. Heli says

    kesäkuu 29, 2010 at 21:57

    >Kiitos tästä postauksesta! Mullakin on kiinnostus juoksemiseen vasta siellä ajatuksen tasolla.. Aina välillä tosin olen koiralenkillä juoksennellutkin pätkiä. Ja pari vuotta sitten juoksin sisulla läpi Naisten Kympin, vaikka polvi huusi apua jo parin kilsan jälkeen ja seuraava yö oli todella tuskaa.. Niin joo, juoksen mä suunnistaessa mutta se on sellasta pätkittäistä.Ensimmäisenä pitäis kuitenkin hankkia ne hyvät lenkkarit, nykyiset on ihan kauheen huonot ja linttaantuneet. Ihailen sun saavutusta. Ja tuosta Painonvartija-maininnastasi tuli mieleen, että mun aivoihin on porautunut se aikanaan telkkarissa tullut Paikkareiden mainos, missä se ohjaaja lähti sieltä tapaamisesta juosten kotiin.. ja täytyy sanoa, että se mainos on kyllä yksi iso innostaja ollut juoksuasiaan mulle. Se ilo sen tyypin kasvoilla jäi mieleen.

  10. Satu says

    kesäkuu 29, 2010 at 22:09

    >Kiitos vinkeistä! Myös täällä on yksi rapakuntoinen, juoksukammoinen lukija, joka on jostain ihmeen syystä ryhtynyt haaveilemaan juoksuharrastuksesta… Rohkaisevaa lukea, että joku on oikeasti pystynyt voittamaan inhonsa lajia kohtaan ja saavuttanut mielettömän marathon-tavoitteen! Onnittelut! Ehkäpä minäkin varovasti kokeilen muutamia juoksuaskelia… :)

  11. AnneM says

    kesäkuu 30, 2010 at 14:48

    >Juoksuharrastuksen aloitettua ainakin itselläni paras hetki oli se kun huomasi jalkojen vain vievän eteenpäin jostain kumman syystä. Jaksaminen ei kiinnittynyt esim. hengitykseen tms. Vaan oli aikaa katsella esim. talojen pihoja, ohimenevää liikennettä, koiriaan taluttavia ihmisiä … Hauskaa kyllä, mutta itselleni se hetki toi mieleen Forrest Gump-elokuvan ja siitä kohtauksen, jossa pikkutyttö huutaa:"Run, Forrest, run !". Ja Forrest Gump juoksee niin, että jalkatuet lentävät. Se on se juttu, josta juoksemisessa tai no, itselläni hölkkäämisessä tykkään: jalat vain menee vauhdilla eteeenpäin ja minä siinä mukana : )

  12. Anonymous says

    heinäkuu 1, 2010 at 10:44

    >Olen ihaillen lukenut blogiasi ja juoksujasi! Kuulun itsekin juoksua inhonneisiin. Tai inhosin sitä hengästymistä ja hikoilua. Kävelylenkit on riittäneet. Kunnes sisuunnuin itseeni n. kuukausi sitten ja pakotin itseni hölkkään. Kävelystä siirryin hölkkään, asfaltilta pururadalle. Ystävän kanssa matkaa taitetaan 5-7 km, pahin mäki kävellään muuten yritetään höyryveturin tavoin puuskuttaa hölkällä. Mies himourheilijana tuomitsee tapani, tarjoaa matkaa sykymittaria vauhdin tasaajana. Mutta mitä sitä hidastamaan niin kauan kuin henki vähänkin kulkee :) Itselläni on vauhtia "hidastamassa" diabetes, joka kyllä hankaloittaa matkaa joka ikinen kerta ja eritavalla. No kuntoprojekti on kuitenkin hyvin alullaan ja tavoitteenani on nyt ekaksi juosta se pahinkin mäki eli 5 km kokonaan. Siitä sitten kilometri kilometriltä lisää. Se mahtava olo (hiestä litimärkä, parvi itikoita kimpussa) lenkin jälkeen saa lähtemään väsyneenäkin! Juoksuiloa meille kaikille!

  13. Janne says

    heinäkuu 2, 2010 at 13:18

    >Have sporty you are:) Nice blog!Hug from Norway!

TERVETULOA

Kaksosperhearkea ja kuntoilua, sisustusta ja shoppailua, matkailua ja mökkihöperyyttä. Pieniä palasia elämästä vaaleanpunaisessa hirsitalossa - kahvikupillisen ja suklaan kera.

follow me @marja_koo
❄️ let it snow... ⠀ Tai lähinnä pysyisipä ❄️ let it snow...
⠀
Tai lähinnä pysyisipä tämä ihana lumi nyt hetken! Mieluummin kunnon talvi ja pakkasta kuin tämä vesisade ja loska... kun kuitenkin on vasta tammikuu...
⠀
Täällä viikonloppu mennyt kuntoillen (innostuin käymään virtuaalipumpissa!) ja ollen. Niin ja matotkin saatu vihdoin käytettyä pesulassa. Mitäs teidän muiden viikonloppuun?
🌿 If you’ve never experienced the joy of acco 🌿 If you’ve never experienced the joy of accomplishing more than you can image, plant a garden...
⠀
Siis voitteko uskoa, sain viime yönä vihdoin kirjoitettua ensimmäisen blogipostauksen viime kesän dahlioistani. Eihän siihen mennytkään kuin puoli vuotta... niin pitkään että olen jo lähes unohtanut mitä, miten ja milloin.
⠀
Kirjoittelen vielä lisää (nyt kun vauhtiin pääsin!), ensi kesän lajikkeista ja suunnitelmista... tosin sen parempia suunnitelmia mulla ei kyllä vielä ole. Paitsi että haluan lisää, enemmän, monipuolisemmin. Pihaan ei kyllä paljoa enempää edes mahdu - ainakaan niille parhaille, valoisille ja suojaisille kasvupaikoille... Mutta katsotaan mitä sitä keksisi.
🤍 that little one... ⠀ Yllätän itseni kesä 🤍 that little one...
⠀
Yllätän itseni kesäkukkahaaveitten lomassa haaveilevani myös uudesta Lapin reissusta... lähinnä siitä, että voisi viettää jossain pohjoisessa vaikka kuukauden. Tehdä etätöitä. Ulkoilla. Nauttia upeista maisemista. Valokuvata.
⠀
Minua ei tällä hetkellä kiehdo yhtään kuvata esim. sisustusta - sen sijaan mieli tekisi päästä kuvaamaan kauniita maisemia, luontoa. Haaveilen Lapin tuntureista, Norjan vuonoista ja keski-Euroopan alppimaisemista... 🤍
🌸 what I have been doing lately... ⠀ Tein ens 🌸 what I have been doing lately...
⠀
Tein ensimmäisen dahliatilaukseni jo tapaninpäivänä ja toista ennakkovarausta muokkailen jatkuvasti... Dahlioitten suhteen tilanne siis hyvä. Mutta entäs muut kesäkukat... Olen saanut pakkomielteen juurikin kaikista sellaisista ihanista lajikkeista mitä löytyisi vain jenkeistä, tai briteistä. Ja vaikka kuinka nettiputiikkien teksteissä lukee, että toimittavat yhä muuallekin niin sitten kun mulla on kaikki ihanuudet ostoskorissa (kuten esim. viime yönä) ja yritän tilata ne, niin ei tietenkään onnistu... Pahuksen vuodenvaihteen lakimuutos!
⠀
Onko kukaan onnistunut tilaamaan esim. briteistä vielä tämän vuoden puolella?
⠀
Ps. Mun vinkit dahliatilauksiin ovat nämä ruotsalaiset putiikit eli bulbs.se ja magnolianossebro.se - varsinkin jälkimmäisessä ihan huikeasti lajikkeita. Moni ihanuus tosin jo sold out mutta lisää tulossa kai vielä ja esim. Café au laitia löytyy kyllä!
✨ winter wonderland ⠀ Jos pohjoisessa oli kaun ✨ winter wonderland
⠀
Jos pohjoisessa oli kaunista, niin on täälläkin. Puiden kuura on ehkä kauneinta ikinä... kun aurinko saa jäähileet kimaltelemaan niin ettei mitään glitterifilttereitä tarvita. Eilen iltalenkilläkin puut oikein kimaltelivat kilpaa keskenään...
⠀
Mutta nyt, vielä kupillinen kahvia ja loput kesäkukkasiemenet tilaukseen! Sitten ulos luontoa ihastelemaan. Leppoisaa sunnuntaita kaikille!
❄️ oh baby, it’s cold outside... ⠀ ... and ❄️ oh baby, it’s cold outside...
⠀
... and I’m loving it! Vaikka onkin ollut pakko kiskoa villasukat jalkaansa - yleensähän kuljen kotona aina paljain jaloin. Ja vaikka työnurkkauksessani vetääkin niin että sormet on jäässä.
⠀
Silti rakastan näitä pakkaspäiviä - kun aurinko paistaa ja lumi kimaltaa. Kun hanki narskuu kenkien alla ja ilmassa on ihana savun tuoksu. Ja kun lenkin jälkeen voi istahtaa takkatulen ääreen, posket pakkasesta punaisina. Just tällaisia talvien kuuluisi olla!
⠀
Haaveilin lomaviikon loppuessa vielä toisesta viikosta Levillä... siellä näyttääkin nyt olevan täydellisen kaunista ja aurinkoista - ja liki 40 astetta pakkasta... ❄️
🤎 take me back... ⠀ Tosin tänään lähinnä 🤎 take me back...
⠀
Tosin tänään lähinnä back to basics... Työkoneen salasanakaan ei ollut unohtunut vaikka en reiluun viikkoon miettinyt töitä pätkän vertaa. Ja näemmä työpäiväkin on mennyt yllättävän nopeasti ja kivuttomasti. Nyt lounas syöty ja kahvikupillisen kanssa takaisin koneen ääreen.
⠀
Tosin just nyt kelpaisi kyllä Sammuntuvan munkkirinkilä ja höyryävä minttukaakaokin...
🤍 just founded my winter wonderland... ⠀ Voi 🤍 just founded my winter wonderland...
⠀
Voi kuinka odotinkaan viime maanantain jälkeen, että aurinko paistaisi (sen tunnin verran mitä se nyt pohjoisessa paistaa) muinakin lomapäivinä... tätä vaaleanpunaista näkyä kun olisi mielellään katsellut joka päivä! Onneksi sentään edes yhtenä päivänä pääsimme tämän kokemaan... 🤍 Kuviin ei toki edes saa taltioitua sitä miltä tuolloin oikeasti näytti, onneksi se on tallennettu muistiin ja sydämeen... ja kuvien myötä voi palauttaa tuon hetken mieleensä.
⠀
Voi kunpa pohjoiseen olisi voinut jäädä pidemmäksi aikaa, voisin hyvin kuvitella tekeväni etätöitä ja käyväni lounastauoilla ihastelemassa lumisia maisemia... Siinä suunnitelmaa tulevien vuosien varalle. Vaikka kotiinkin on mukava palata, on mulle nämä lomien loppumiset aina kovin haikeita. Ikinä en ole tainnut kokea sitä tunnetta, että on jo aika palata kotiin. Ehkä jos olisi joku uusi lomareissu aina heti buukattuna niin fiilis saattaisi olla erilainen... Nyt toki tilanne sen osalta muutenkin erilainen koska korona. Enpä olisi vuosi sitten uskonut ettei edelleenkään voi suunnitella mitään pientäkään reissua ulkomaille, tuskin Helsinkiinkään asti. Tämä talviloma tuli kyllä siinä mielessä hyvään aikaan ja tarpeeseen, monellakin tapaa.
Copyright © 2021 Vaaleanpunainen hirsitalo
Theme by SheShoppes