Piipahdus blogin puolella pitkästä aikaa… kylläpäs tauko venähtikin aiottu pidemmäksi. Ja mitä kauemmin olet hiljaa, sitä vaikeampi on löytää mitään sanottavaa – ainakin minulla tuntuu helposti käyvän niin. Tai ehkä sanottavaa olisi mutta iskee se kuuluisa writer´s block. Mennään siis arkisilla kuulumisilla eli viime aikoina…

… olen juonut paljon kahvia ja syönyt aivan liikaa suklaata. Viime viikolla tahti oli lähes levy per ilta. Miksi voi miksi suklaaseen jää koukkuun ja voi miksi se on niin hyvää?! Selittelen (itselleni) suklaan tarvetta milloin milläkin – milloin tarvitsen sitä stressaavan tilanteen keskellä, milloin rankan työpäivän jälkeen… syitähän riittää. Joka toinen päivä päätän lopettaa suklaan syömisen – joka toinen päivä päätän, etten todellakaan halua luopua suurimmasta lempiherkustani.

… olen kitannut kahvin lisäksi myös inkiväärisitruunahunajashotteja, kyllästymiseen asti. Vaan (ja nyt koputan puuta!) kummasti taisimme selvitä tyttärien kanssa miestä vaivanneesta influenssasta. Testissä tuo ei käynyt mutta oireet viittasivat kyllä vahvasti influenssan suuntaan. Kiltisti mies pysyi monta päivää viime viikolla mökillä evakossa jotta tauti ei tarttuisi sm-karsintoihin treenanneeseen tyttäreen. Taisi kylläkin lähinnä nauttia yksinolosta ja omasta rauhastaan ;)

… olen ajellut edelleen sillä samalla vanhalla tutulla tunteiden vuoristoradalla stressatessani milloin äitiäni, milloin tyttären terveenä pysymistä, osaamatta oikein rentoutua missään vaiheessa. Tästä kertoo omaa kieltään myös ärsyttävän sitkeät seuralaiseni päänsärky ja niskajumi.

… olen ajellut paitsi vuoristoradalla myös autolla eestaas, kiitos lukuisten tanssikisojen. Meneillään on oikea kisaputki, onneksi yksi tuleva viikonloppu näyttää kalenterissa sentään vapaalta. Mutta en valita, minusta on ihanaa päästä seuraamaan tanssia ja jännittämään yhdessä muiden äitien (ja isien) kanssa. Autolla ajamisesta räntäsateessa tai kaameassa loskassa en sen sijaan kauheasti pidä (vaikka hyvällä kelillä suht hyvänä ja reippaana kuskina itseäni pidänkin). Onko siis ihmekään, että eilinen paluumatka inhottavassa lumi/räntäsateessa sai niskani entistä enemmän jumiin. Ja kas, juuri laitoin kellon herättämään myös tulevana sunnuntaina (klo 4) sillä silloin suuntana Lahti ja disco dancen sm-kisat. Niissä kisoissa on kyllä ollut aina hurjan hauskaa!

… olen jännittänyt paitsi huonossa kelissä ajamista myös tyttären pienryhmän menestymistä eri kisoissa. Tanssikauden tärkein tavoite, sm-kisapaikka jäi tänä keväänä saavuttamatta. Onneksi tytöt pääsivät kuitenkin eilisessä karsinnassa semifinaaliin – jäi päivästä edes hieman parempi fiilis. Tosin aikamoista kisakrapulaa olemme tyttären kanssa molemmat nyt poteneet. Voi sitä pettymyksen tunnetta – varsinkin kun vanhoja tanssikavereita pääsi jatkoon muista tanssikouluista. Osaan hyvin samaistua tyttären fiilikseen – kun pitäisi osata iloita toisten puolesta mutta oma pettymys puskee päälle. Mutta mikä ei tapa, se vahvistaa – ja pettymysten hallinta on varsin hyvää harjoitusta myöhempää elämää varten.

… olen opetellut itsepuolustusta. Vietimme viime perjantain töissä tiimipäivän merkeissä – ensin koulutusta ja sitten hieman itsepuolustusoppeja ennen iltasyöminkejä. Oli varsin kiinnostavaa oppia muutamia perusjuttuja itsepuolustuksesta – vielä kun kaiken oppimansa (tai edes osan siitä) muistaisi!

… olen tuskastunut ulkona vallitsevaan loskaan. Minä, suuri talven, lumen ja pakkasen rakastaja olen aivan korviani myöten täynnä lumisadetta ja tätä hemmetin loskaa! Pihatiellämme uppoaa loskaan nilkkojaan myöten eikä koiran kanssa kannata harkitakaan lenkkiä ilman kumisaappaita. Tahtoo kauniin, aurinkoisen ja kuivan kevään! Tai no, itseasiassa keväällä saa sataa (vettä, ei räntää), kunhan kesä olisi kauniin aurinkoinen ja lämmin!

… olen haaveillut juoksulenkeistä. Kuivalla asfaltilla ja hiekkateillä. Vielä kun löytäisi jostain sen juoksukunnonkin…

… olen haaveillut myös uudesta bodycombat-ohjelmasta, kyllästyttyäni vanhaan aivan totaalisesti. Tänään olikin vuorossa uusi ohjelma – joka jälleen kerran oli pienimuotoinen pettymys. Musiikilla on minulle todella suuri merkitys jumppatunneilla ja äh, uuden ohjelman musiikki oli pääsääntöisesti aivan omituista! Minun pitäisi päättää mitä tehdä kuntoiluni suhteen sillä lempicombatmaikkani lopetti tuntien pitämisen pari viikkoa sitten ja minä päätin siltä seisomalta vaihtaa kuntosalia. Vielä kun osaisin päättää minne siirtyä… sitä täydellistä (ja sopivan hintaista) salia kun ei taida olla olemassakaan. Vai pitäisikö kesän taukoa kokonaan ja aloittaisi syksyllä uudella innolla?

… olen syönyt uunifetaa melko usein, sekä sellaisenaan että pastaversiona. Nytkin keittiössä odottaa iltapalaksi tehty uunifeta (jep, muu perhe on jo nukkumassa ennenkuin allekirjoittanut ennättää iltapalalle asti) ja keitinpä äsken myös hieman pastaa niin on huomiset eväät töihinkin valmiina. Saas nähdä missä vaiheessa iskee totaalikyllästyminen mutta vielä sitä ei ole tapahtunut. Niin hyvää!

… olen harkinnut katselevani Yle Areenan M/S Romantic -minisarjan, vielä kuitenkaan ehtimättä kyseiseen sarjaan asti. Oletteko katselleet tuon, oliko katsomisen arvoinen?

… olen päättänyt ryhdistäytyä niin blogin kuin juoksemisen kuin nukkumisen kuin terveellisen syömisen kuin laihduttamisen kuin relaamisen kuin säästämisen kuin ties minkä kaiken muun suhteen. Huonolla menestyksellä :D

Mutta nyt relaan hetken television ja uunifetan parissa! Kuulemisiin!