Onpas ollut rentouttava viikonloppu, joka on toisaalta livahtanut ohi liiankin nopeasti, toisaalta tuntunut mukavan pitkältä. Päivänkin mittainen reissu irti normiarjesta saa viikonlopun tuntumaan jotenkin pidemmältä – ja on kyllä niin kovin tervetullut! Siksi olinkin ennättänyt jo odotella eilistä Habitare-reissua kuin kuuta nousevaa. Sainhan mukaan reissuun myös kaksi hyvää ystävääni ღ

Habitare-messuilla olisi saanut kulumaan koko päivän iltaan asti mutta koska halusimme päästä vielä pikakierrokselle Helsingin keskustaankin, olimme messuilla loppujenlopuksi viitisen tuntia. Olisi ollut ihanaa päästä messuille jo arkipäivänä, kuvittelisin siellä olleen silloin hieman väljempää. Eilen väkeä oli sen verran paljon, että kuvaaminen jäi muutamaan puhelinräpsäisyyn. Viisi tuntia riitti kuitenkin saamaan käsityksen messujen tämän vuotisesta tarjonnasta. Kotimatkalla pohdimme vielä messujen antia todeten, ettei mikään osasto tai juttu kohonnut juurikaan muiden yläpuolelle – eikä mikään yksittäinen asia jäänyt mieleen wow-juttuna. Poislukien Luhta Homen uuden tuoksumalliston kynttilät – en voinut vastustaa kaardemummalta tuoksuvaa kynttiläa vaan se oli pakko ostaa messumuistoksi. Niin kertakaikkisen hyvältä tuo tuoksui. Annon osastolla ihastuin erääseen vaaleaan puuvillamattoon mutta hitsi vie en ole varma miten tuo valkaisematon sävy sopisi yhteen hirsiseiniemme kanssa. Ajan saatossa tummuneet hirsiseinät kun kaipaavat mielestäni raikkaan valkoisen (tai muun viileän sävyisen) maton seurakseen… mutta voisihan tuon testata? Lapuan kankureitten osaston kauniit tekstiilit ihastuttivat Annon ohella.

Mitä muuta messuilta jäi mieleen? Heinät! Montaa osastoa koristivat tänä(kin) vuonna erilaiset heinät. Itse en ole vieläkään oikein lämmennyt kuivatuille heinille vaikka pakko myöntää, että monissa blogeissa ja instakuvissa näkyvät pampaheinät ovatkin alkaneet pikkuhiljaa miellyttää silmääni. Mitä muut edellä, sitä Marja perässä, jälleen kerran. Mieleen jäi myös puun yleistyminen sisustuksessa… valkoiset kodit ovat tätä menoa kohta historiaa – ja tämä meidän hirsiseinäinen kotimme suurinta hottia :D Itse en ehkä juurikin hirsiseinistä johtuen edelleenkään lämpene puulle vaan haaveilen siitä valkean raikkaasta kodista – jota sitten mielelläni kyllä maustaisin ripauksella puun eri sävyjä… kuten kauniilla (kalanruotokuvioisella) tammiparketilla ja saman sävyisellä puisella ruokapöydällä ja valaisimilla.

Ehkä Habitare tarjoaisi enemmän ahaa-elämyksiä jos olisi remontoimassa tai sisustamassa kotiaan uudelleen. Tai edes etsimässä tositarkoituksella uutta tapettia tai sohvaa. Mutta kun mitään tuon suuntaisia ajatuksia ei itselläni matkassa mukana ollut, tyydyin vain katselemaan kaikkea hieman kauempaa. Hetken tosin istahdin Woodnotesin osastolla K-tuolissa todeten sen edelleen olevan The unelmatuolini. Josko vaikka viisikymppislahjaksi minulta minulle tuon tuolin tulevaisuudessa ostaisin. Leveämmässä mallissa pystyisi ihan hyvin torkkumaankin, pelkäämättä tipahtamista tuolista :) Pitäisi vaan alkaa säästämään, sen verran hintava kyseinen tuoli omalle kukkarolleni on. En tosin epäile, etteikö se olisi jokaisen sentin arvoinen?

Helsingissä ennätimme pyörähtää ainoastaan pikakierroksen ennen bussin lähtöä takaisin Tampereelle. Kävimme ostamassa messuilla ihastelemamme Lapuan kankureitten huivit ja pikaisella &Other Stories -kierroksella. Olisi ollut niin ihanaa jäädä Helsinkiin yöksi, käydä syömässä ja lasillisilla ja jatkaa kaupunkikierrosta seuraavana päivänä… Toisaalta onneksi Hesaan pääsee suhteellisen helposti joten taidamme hypätä bussin kyytiin tulevanakin lauantaina, tällä kertaa tyttären kanssa.

Sitä ennen tiedossa lienee jälleen varsin kiireinen työviikko. Siksi suuntaankin vielä kerran lenkille ennen television ja Selviytyjien ääreen istahtamista. Ulkona tosin taitaa pahus taas sataa, plääh. Eivätkä lenkkarinikaan ole edes ennättäneet kuivua aamulenkin jälkeen… Siitä huolimatta, nyt ylös, ulos ja lenkille. Ja sauna varuiksi päälle jos kastun aivan täysin. Syksy todellakin näyttää alkaneen Habitaresta, Nooran sanoin :)

ps. löysin kuvissa näkyvät apilat viikko sitten Lidlistä muutamalla eurolla. En voinut vastustaa noita neli/viisilehtisiä ihanuuksia vaan ostaa pamautin niitä kaksin kappalein. Hieman kyllä miettien, miten sisällä viihtyisivät… Valitettavasti yhteinen aikamme ei kestänyt viikkoakaan sillä en ole muistanut kastella apiloitani yhtään… arvannette että nyt molemmista on jäljellä vain kuivuneet lehdet. Huoh!