Torstaita! Tämän päivän lumisateista selvitty? Taisivat nuo iltapäivälehtien lööpit valkoisesta kurittajasta ja lumi-infernosta olla hieman liioiteltuja… :) Kyllähän sitä lunta tuli ihan kiitettävästi mutta ei infernaalisen paljoa kai sentään?
Kuten tiedättekin, lukeudun itse niihin ihmisiin, jotka rakastavat kunnon talvea – lunta ja pakkasta ღ Juuri tällaisiahan ne talvet lapsuudessakin olivat, ja juuri tällaisia niiden mielestäni kuuluukin olla. Lumi mahdollistaa hiihdon, luistelemisen, laskettelun, mäen laskun… ja ylipäätään on huomattavasti mukavampaa ulkoilla lumen valaistessa maisemaa. Koiran kanssa ulkoilusta puhumattakaan… kuinka ihanaa onkaan kun koira pysyy puhtaana – ja sitä kautta valkoiset matot ja sohvatkin pysyvät (pidempään) puhtaina.
Pidän meidän kodistammekin huomattavasti enemmän talvella kuin kesällä – silloin kun ikkunoiden takana on lumivalkoinen maisema. En oikein edes tiedä miksi? Ehkä silloin sisälläkin tuntuu seesteisemmältä kun värimaailma on yhteneväinen ympäröivän maiseman kanssa. Vaihdoin jouluksi lattialle tutun valkoisen maton, sohville valkeita tyynyjä sekä valkean torkkupeiton ja lampaantaljan. Jonkun mielestä ehkä liiankin valkoista, mutta aah, itse pidän kovasti. Varsinkin menneen syksyn ruskeiden / keltaisten tyynykokeilujen jälkeen…
Olen aivan hurjan ihastunut tuohon H&M:lta jokin aika sitten löytämääni torkkupeittoon. Olin pitkään haaveillut jostain jättineulepeitosta mutta niiden hinnan mennessä reilusti yli oman budjettini, oli tämä peitto todellinen löytö. Koristeena ihanaa palmikkoneulosta ja nuo hapsut ღ sekä täydellinen nuden valkoinen (kellertämätön) sävy. En voinut myöskään vastustaa taannoin Tuomaan markkinoilta Helsingistä löytämääni lampaantaljaa – sekin livenä sävyltään enemmän nude kuin kellertävä. Oli ainoa laatuaan ja erottui muista taljoista. En olisi muuten taljoja edes vilkuillut ellen olisi onnistunut viime kesänä unohtamaan vanhan, ihanan lampaantaljamme ulos tuulettumaan… ja siellähän tuo oli tuulettumassa koko syksynkin vielä…
Pakko tunnustaa.. myös tuo valkoinen nojatuolilla majaileva tyyny on uusi. Sen löysin viime lauantaina poiketessani pitkästä aikaa By Pia´silla. Pitkään mentiinkin vanhoilla koristetyynyillä kunnes mennen syksyn ja tämän talven aikana olen innostunut jälleen päivittämään sisustusta tyynyjen avulla. Suhteellisen edullinen tapa vs. kalusteiden uusiminen. Niinikään sohvapöydän tarjotin on uusi – tai uusvanha sillä sen ostin muutamalla eurolla kirppikseltä.
Pakko vielä tähän loppuun hehkuttaa näitä piteneviä päiviä ღ Tänään pärjäsin nimittäin ensimmäistä kertaa koko etätyöpäivän ilman valoja – ellei aamun ensimmäistä tuntia lasketa. Niin ihanaa kun puoli viideltä iltapäivällä oli vielä suht valoisaa! Tämä valoisuuden lisääntyminen on niin parasta – lumen, pakkasen ja auringon ohella. Vaikka pidän minä näistä illoistakin – kun ilma tuoksuu pakkaselta, lumi narskuu askelten alla ja tähdet tuikkivat taivaalla ღ
Mutta nyt jalat sohvalle ja uusimman Riverdale-jakson pariin. Ja taidan sortua katselemaan myös uusimmat jaksot uudesta This is us -sarjasta – vaikuttaa neljän ensimmäisen jakson perusteella varsin hyvältä. Tänäänhän on sitäpaitsi meikäläisen perjantai sillä huomenna on jälleen vapaapäivän vuoro. Hieman nämä vapaapäivät vievät perjantaista sitä tiettyä perjantaifiilistä mutta en valita, tuleepahan nyt plussat pidettyä pois.
Tammikuun puoliväli. Minne ihmeeseen on ehtinyt kadota jo kaksi viikkoa tätä vuotta? Tai no, omalta osaltanihan viikot ovat tainneet mennä flunssaa ja poskionteloita potien, sekä ahkerasti kävelylenkeillä käyden.
15 päivässä olen näemmä ulkoiluttanut koiraa yhteensä 34 kilometriä kuluttaen siihen kaikenkaikkiaan liki seitsemän tuntia. Tuon lisäksi olen lenkkeillyt (ilman koiraa) reilut 8 tuntia, 43 kilometrin verran. Tähän vielä pari combat-tuntia till niin voinee sanoa, että ainakin olen liikkunut suht kivasti näiden kahden ensimmäisen viikon aikana. Jos olen jaksanut taapertaa 77 kilometriä puolikuntoisena niin enköhän jaksa aloittaa pitkästä aikaa juoksemisenkin – kunhan poskiontelotulehduksesta olen parantunut.
Ja miksi seuraan tällaista statistiikkaa? Puhtaasti siitä syystä, että työpaikallani otettiin vuoden vaihteessa käyttöön eräs liikuntasovellus, minne itsekin olen innostunut liikkumisiani kirjaamaan. En ole aikoihin merkannutkaan näitä minnekään ja siksi on ollut mielenkiintoista seurata kuinka paljon sitä tulee liikuttua. Sen olen todennut, että lajivalikoimani on todella suppea – lähinnä kävelyä ja combatia. Mutta josko repertuaari laajentuisi myös siihen juoksemiseen, kuntosaliin ja muihin jumppatunteihin taas pitkästä aikaa…
Nämä liikuntasovellukset ovat minulle hieman kaksiteräinen miekka sillä ne aiheuttavat minulle heti huonoa omatuntoa ellen liiku. Jossain määrin toki hyväkin asia – mutta toisaalta suht stressaavaa. Tässäkin törmään siis ns. kympin tytön syndroomaani. Se vanha tuttuni, joka ei oikein antaisi minun lopettaa työpäivää ennenkuin jokaikinen maili on luettu ja homma tehty – vaikka työaika olisikin jo ylittynyt. Se sama tyyppi, joka kyllä ilman mitään sovelluksiakin patistaa minut lenkille päivittäin…
Alkava viikko pitää siis oletettavasti sisällään kuntoilua :) Mutta myös kisa-asujen strassausta (tosin ne hommat saatiin tyttären kanssa jo eilen lähes valmiiksi) ja tulevana viikonloppuna tanssikisareissun Kuopioon. Niin mukavaa taas pitkästä aikaa päästä kisoihin kokemaan jos jonkinlaisia tunteita jännityksestä liikuttumiseen. Ja niin tärkeää tytöille päästä saamaan esiintymiskokemusta ja koreografeille saada rakentavaa palautetta esityksistä.
Siinäpä alkaneen viikon suunnitelmat pähkinänkuoressa – normitöitä, kuntoilua, treenikuskauksia, kisareissuja… toisen tyttären leirikoulupalaveria, arviointikeskustelua ja ystäväni kanssa sovittua kävelylenkkiä unohtamatta :) Sitä perusarkea, tällä viikolla tosin melko mausteisena versiona.
- 1
- 2
- 3
- …
- 877
- Seuraava sivu »
