Sain hetki sitten postaustoiveen esitellä tämä koko menneen kesän kovassa käytössä ollut Guccin Soho leather disco bag – tai lähinnä kertoa kuinka tilava laukku on ja mitä itseltäni laukusta löytyy… Joten eikun tuumasta toimeen, laukkua ja sen sisältöä kuvaamaan. Tämä puuha aiheutti tosin hilpeyttä muussa perheessä… tietävät kuinka sikinsokin laukkuni aina ovat. Täynnä kuitteja ja ties mitä milloinkin.
Olen tämän Guccin laukun (kuten monen muunkin muotioikun) suhteen varsin myöhäisherännäinen. Pari vuotta sitten, aikani laukkua muiden blogeissa ja käytössä ihastelleena, päätin hankkia sen myös itselleni. Koska en kuitenkaan omista satoja euroja ylimääräistä, hankin oman laukkuni second handina, alle puoleen hintaan uuden laukun hinnasta. Jonkin aikaa jouduin laukkua metsästämään mutta Torista tuon omani lopulta löysin… selvittelin hetken uskallanko laukkua ostaa mutta lopulta vakuutuin sen aitoudesta ja ostin. Enkä kyllä ole katunut!
Ensimmäisen kesän säästelin laukkua enkä sitä juurikaan raaskinut käyttää. Mutta tänä kesänä en sitten vastaavasti ole muuta käyttänytkään. Aivan sama mikä meno minulla on ollut, Gucci on roikkunut olkapäälläni lähes aina. Mielestäni laukku sopii sekä arkeen että juhlaan. Mustana tuo olisi vielä monikäyttöisempi mutta hitsi vie, tuo rose beige sävy on niin kaunis! Ja tupsu tuo laukkuun sopivasti rentoutta. En tietenkään ole muistanut suojata laukkua milläänlailla mutta yllättävän hyvänä tuo on käytössä säilynyt – kulmat ovat hiukan kuluneet ja onhan tuo hieman värjäytynyt mustasta nahkatakista mutta taikasienellä olen saanut värjäymät hellävaroin puhdistettua.
Ja sitten itse asiaan eli mitä laukkuun mahtuu. Yllätyin kuinka tilava laukku kokoonsa nähden onkaan! Allaolevissa kuvissa näkyy Guccini normaali sisältö eli sinne mahtuu hyvin niin kännykkä, hiusharja, puuteri, luomiväripaletti, huulipuna, deodorantti, aurinkolasit kuin hajuvesikin. Avainpussukkani kanssa laukku meinaa sitten jo hieman pullistella mutta kyllä se vielä kiinni menee :) Lompakkoni ei sen sijaan laukkuun mahdu, mutta sama ongelma on käytännössä kaikkien pikkulaukkujeni kanssa.
Pakko vielä tähän loppuun mainita erikseen tämä kuvissa näkyvä pieni hajuvesi. Poikkesin nimittäin taannoin Helsingin reissullani Kämpin Gallerian yläkerroksen Jolien luonnonkosmetiikkaliikkeessä ja lähdin sieltä tuo hajuvesipullo mukanani. Tai no, ensin kiertelin puoli päivää ympäri kaupunkia tuoksua ranteistani nuuhkien… ja kun olin monesti ihmetellyt mikä tuoksuukaan ympärilläni niin ihanalle, oli pakko käydä hajuvesi ostamassa. Kyseessä on siis Abel-merkkinen Pink Iris tuoksu – sydäntuoksuna iiristä, jasmiinia ja ruusua. En yleensä ole kukkaistuoksujen ystävä mutta niin vain ihastuin kyseiseen tuoksuun.
Mutta nyt siirryn kukkaistuoksusta kukkasten pariin – ajattelin näet poiketa lähimmällä maisemapellolla kurkkaamassa vieläkö siellä kukkisi unikoita… oman penkkini unikot kun taitavat nyt olla kukkimisensa kukkineet, enää muutama pieni nuppu on näkyvillä. Saas nähdä kuinka maisemapellolla!
Sunnuntaita! Juuri pohdimme ystäväni kanssa eilen kuinka ainakin tuntuu siltä, että blogien suosio on hiipumaan päin. Sitä surffailee instassa, seuraa ihmisten instastoryt ja siinäpä se – blogeihin tulee enää harvemmin poikettua. Edes tähän omaansa näemmä :D Minulle on yhtäkkiä ilmaantunut monta tuntia lisää aikaa päiviin kun en istukaan iltoja koneen äärellä. Luen enemmän kirjoja, nukahdan jo aiemmin television ääreen… ihan outoa mutta ihanaa! Valokuvannut olen kesän aikana aika paljon mutta kuvat seisovat muistitikuilla – ja jutut niiden ympärillä ovat jo olleet ja menneet… Nyt ajattelin kuitenkin tarttua Nooran blogissa näkemääni kesälistaan, tallentaakseni kesän 2019 kuulumiset tänne itselleni muistoksi. En tosin ole varma, onko juuri tässä kesässä mitään muisteltavaa mutta anyway. Postauksen kuvituksena toimikoon Ihanasta Kukkasesta (Kauniaisista) taannoin saamani ihanista ihanin kukkakimppu – nyt jo kuihtunut mutta kaksi viikkoa tuo kesti!
Vaikka olenkin yrittänyt pitää kesästä ja kesäfiiliksestä kynsin ja hampain kiinni, enkä vielä millään haluaisi siirtyä syysmoodiin, lienee pakko tunnustaa ilmassa viivähtävä häivähdys syksystä. Puimista odottavat viljapellot, maahan leijailevat kellastuneet koivunlehdet… no can do, syksy on vääjäämättä tulossa. Palataan kuitenkin vielä hetkeksi menneeseen kesään…
Kesän 2019 mieleenpainuvin päivämäärä?
Tyttöjen rippijuhlapäivä 16.6. Tuo päivämäärä lieneekin ainoa kesän päivämääristä minkä muistan sillä tuo päivä määritteli oikeastaan koko kesän kulun. Aika ennen juhlia meni iloisen odotuksen mutta myös juhlastressin vallassa. Muistan edelleen kuinka odotinkaan juhlapäivän iltaa jotta saisin nostaa jalat pöydälle, avata kuoharipullon ja hengähtää syvään. Tuo hetki jäi kuitenkin kokematta äitini pudotessa juhlissa pyörätuolista ja murtaessa jalkansa.
Kesän 2019 paras grillisafka?
Taisimme tänä kesänä grillailla ennätysvähän… itse totesin heti alkukesästä kyllästyneeni grilliruokiin, ainoa mikä maistui ja maistuisi edelleen on grillattu halloumi. Ja kana toki myös. Mutta grillipihvit tai makkara, niitä ei jostain syystä ole tänä kesänä tehnyt yhtään mieli. Sen sijaan miehen savustama lohi, se maistui todella hyvältä!
Kesän 2019 kaunein auringonlasku?
Mieleen on jäänyt muutama kaunis auringonlasku Mallorcalla, istuessamme syömässä sataman ravintolassa. Mutta ehkä kauneimman tämän kesän auringonlaskuista koin Lapinniemessä, tullessani päiväreissulta Hesasta. Hypätessäni bussista Tampereella tajusin auringon olevan juuri laskemaisillaan ja huristelin tuhatta ja sataa Lapinniemeen kuvaamaan tuota auringonlaskua. Kuvista ei tullut kovinkaan kummoisia mutta tuo hetki järven rannalla, aivan yksinäni, ihanan päivän päätteeksi oli jotenkin täydellisen rauhallinen.
Kesän 2019 huikein roadtrip?
Kesän huikein roadtrip taisi kyllä jäädä kokematta täysin. Olin haaveillut autoilusta Mallorcalla mutta miehen murrettua kätensä heti ensimmäisenä reissupäivänä, jäi tuo haave toteutumatta. Se huikeista maisemista ja mutkittelevista pikkuteistä. En myöskään ikinä jaksanut ajella haaveilemaani Hankoon joten huikeimmaksi (ja ainoaksi) roadtripiksi jäi ystäväni kanssa tehty reissu Porvooseen ja Helsinkiin.
Kesän 2019 unohtumattomin uintireissu?
Hih, en tainnut uida koko kesänä kuin kerran (ellei etelän reissun allaspulahduksia oteta laskuihin mukaan), loman lopussa tuossa meidän omassa järvessä. Olimme suppaamassa tyttären kanssa kun minun tuli niin kuuma, että pulahdin veteen. Ihmetellen miksi hitossa en ui enempää?! Mutta jotenkin se uiminen aina jää…
Kesän 2019 hymyilyttävin hetki?
Ehkä se hetki kun painoin työläppärini kannen kiinni kesäloman alkaessa – tuota hetkeä kun oli odotettu vuosi! Minultahan jäi talviloma pitämättä, ei siis ihme että hymyilytti. Tai se hetki, kun astuimme ulos lentokoneesta Mallorcalla. Kun emme vielä tienneet mitä epäonneakin loma toisi tullessaan. Kun koko reissu oli vielä edessä. Tai ehkä se hetki, kun kuulin äitini saaneen kipsin (kahdeksan viikon jälkeen) pois jalastaan ja päässeen kotiin sairaalasta. Tai ehkä se hetki, kun tyttäret kävelivät pitkin kirkon käytävää rippikaavuissaan. Se taisi kyllä olla kesän 2019 liikuttavin hetki.
Kesän 2019 itkettävin pettymys?
Ehdottomasti se hetki, kun kuulin isältäni äitini jalan murtuneen polven yläpuolelta ja koko jalan olevan kipsattuna vähintään seuraavat kuusi viikkoa. Itkin silmät päästäni ajellessani tuolloin rippijuhlapaikasta kotiin. Miehen käden murtuessa en itkenyt mutta siinä kesän toinen pettymys. Kesä 2019 tuntuu olleen täynnä pelkkiä vastoinkäymisiä, isoja ja pieniä. Paskin kesä ikinä, taisin taannoin todetakin. Harmi sinänsä sillä odotin tätä kesää jotenkin todella paljon.
Kesän 2019 kaunein kesäkaupunki?
Tähän voisi toki vastata Palma sillä aah, rakastan tuota kaunista kaupunkia! Mutta kesän kaunein kaupunki on mielestäni vuodesta toiseen Helsinki. Onhan Porvookin kaunis, ja synnyinkaupunkini Tampere (ratikkatyömaasta huolimatta) niinikään mutta Helsinki nyt on vaan minulle The kesäkaupunki. Ehkä sanoisin Hanko jos olisin vihdoin päässyt sinne asti… mene ja tiedä.
Kesän 2019 iloisin kohtaaminen?
Hmm, kesä piti onneksi sisällään monia iloisiakin kohtaamisia mutta jos kohtaamista bändin kanssa voi pitää tällaisena oli Musen keikka Suvilahdessa ehkä se iloisin kaikista! Kuuntelimme keikkaa iloisissa tunnelmissa, varsin hyvässä seurassa.
Kesän 2019 henkeäsalpaavin luontohetki?
Henki todellakin meinasi salpaantua kävelylenkillä ystäväni kanssa. Olimme juuri kävelleet pitkän matkaa metsässä, milloin hyppineet kaatuneiden puunrunkojen yli, milloin kahlanneet polviamme myöten heinikossa kun ystäväni yhtäkkiä, keskellä metsätietä pinkaisi kiljuen juoksemaan. Minä juoksin perässä onnellisen tietämättömänä tiellä lojuneesta käärmeestä… Olen kokenut tänä kesänä lukuisia huikeita luontohetkiä sillä olen kävellyt todella paljon ja pysähdellyt ihastelemaan milloin mitäkin näkymää – kaunista järvi- tai peltomaisemaa, tien pientareella kukkivia kukkia, hevosia laitumella… Myös suppaillessa tyynessä illassa on ollut sitä jotain, ihanan rauhoittavaa. Entäs ne hetket kun istuttamastani unikkopenkistä yhä edelleen löytyy uusia nuppuja… käyn edelleen ensitöikseni aamulla ja viimeiseksi illalla katsomassa miltä penkissä näyttää… ja voi sitä iloa mitä yksikin kukkaan puhjennut unikko minulle tuo! EDIT. Kaikista henkeäsalpaavimman luontohetken taisin kyllä kokea eilen aamulla tullessani Väinön kanssa aamulenkiltä ja miehen näyttäessä makuuhuoneemme katosta ottamaansa kuvaa. Kuvassa kun roikkui lepakko! Kurkatkaahan instastoryni niin tiedätte mistä puhun… Onneksi mies oli saanut lepakon ulos talosta ennenkuin kotiuduin… Olisin varmaan hälyttänyt palokunnan paikalle hoitamaan tilannetta :D
Kesä 2019 yhdellä sanalla?
Rankka. Ja liian lyhyt.
Siinäpä se, kesälista 2019. Tämä summasikin aika hyvin menneen kesän… Ehkä sitä tosiaan pitäisi kääntää katseensa tulevaan, kohti syksyä! Tai ainakin syysvaatteita :) Uudella salilla alkaneita combattunteja. Kohti normaalia arkea treenikyyteineen ja kahvitteluineen.
- 1
- 2
- 3
- …
- 904
- Seuraava sivu »
